Se kelluu sittenkin

Kotkan melojien vuosisuunnitelmaan merkitty laiturinlaskuajankohta alkoi uhkaavasti lähestyä, mutta laituri makasi vajassa varsin huonossa hapessa. Parin edellisen kesän kuluessa kellukkeiden sisältä on jouduttu säännöllisesti pumppaamaan vettä, jotta melojien jalat pysyisivät kuivina ja laituri pinnalla. Vuosikokouksessa kalustonhoitajaksi valittu Arja hoputteli talkooporukkaa töihin.

Tästä se alkaa. Korjattu ponttooni on vailla uutta kantta.

Jo aiemmin laiturin kansi oli poistettu, jotta muoviosia päästiin kunnolla tutkimaan. Osoittautui, että polyeteenisten ponttoonien sauma oli parista kohtaa ratkennut sen verran, että sisään pääsi tihkumaan vettä. Sopivan hitsaajan löydyttyä kelluke oli kuljetettu korjattavaksi. Korjaaja ei luvannut rungolle enää kovin pitkää ikää. Ilmeisesti aurinko, sekä läheiseltä venelaiturilta karanneet kemikaalit olivat yhdessä haurastuttaneet rakennetta niin paljon, että korjaushitsaaminen osoittautui ammattimiehellekin haastavaksi toimenpiteeksi.

Ruostuneita ruuveja oli yllättävän työlästä poistaa vanhoista kansilaudoista

Aikamme pähkäiltyämme päätimme purkaa huonokuntoisen ja painavan kannen kokonaan ja hyödyntää sen pintalaudoitusta uuden kannen valmistamisessa. Kuningasajatus oli jakaa iso ja järkyttävän painava kappale kolmeen käsivoimin liikuteltavissa olevaan osaan. Ennen laiturin nosto- ja laskuoperaatioon on tarvittu jalkapallojoukkueellinen talkooväkeä. Jatkossa sama homma hoituu puolta pienemmällä porukalla. Hauraaksi osoittautunut kellukekin pysyy paremmassa kunnossa, kun laituria ei enää tarvitse raahata epätasaista alustaa pitkin.

Kansilautojen uudelleen kiinitys oli sarjatyötä

Arja oli hommannut tarvittavat materiaalit paikalle sekä valmistanut talkooväelle maittavat eväät. Sunnuntaiaamuna aloitimme vanhan kannen purkamisella. Painekyllästetty puu oli vuosien kuluessa syönyt käytetyt ruuvit niin hentoisiksi, että ne pyrkivät napsahtamaan poikki irti käännettäessä. Terävien ja ruosteisten ruuvinpätkien onkimisessa lautojen sisältä olikin melkoinen homma. Osa oli pakko jättää sisään. Toivottavasti ne eivät myöhemmin nouse pintaan harmia aiheuttamaan. Toisten huhkiessa pintalaudoituksen siistimisen kanssa uutta tukirakennelmaa sahailtiin ja soviteltiin paikoilleen.

Maittavat eväät, hyvä mieli.

Kalustonhoitaja ohjastaa laituria veteen

Kun tukipuut olivat valmiina, kävi pintalautojen kiinnitys sarjatyönä ja valmista alkoi syntyä nopeaan tahtiin. Taisimme hieman innostua ja päätimme kasata koko laiturin samalla kertaa. Kun rakennelma oli muutamaa pikku yksityiskohtaa lukuun ottamatta kasassa, emme malttaneet työntää sitä enää takaisin vajaan. Sen sijaan irrotimme kansilevyt ja kannoimme ne rantaan. Yhtä levyä pystyy nyt käsittelemään jopa kahden miehen voimin. Rungon kantamiseen tarvitaan kolme ukkoa. Kannoimme kellukkeen vesirajaan ja työnsimme veteen, nostimme kannen osa kerrallaan paikoilleen ja ankkuroimme laiturin paikoilleen. Tänä vuonna laituria ei siis laskettu ollenkaan, se kannettiin veteen. Jo ennen kuin käyntisiltaa oli kunnolla asennettu, pääsi mereltä palaava kajakki uutuutta testaamaan.

Ensimmäinen asiakas saapui heti, kun laituri oli saatu paikoilleen

Sunnuntaiseen operaatioon kului neljän hengen porukalta seitsemän tuntia. Melomaan en illan suussa enää ennättänyt, kotonakin odotti vielä tekemättömiä töitä. Onneksi edellisenä päivänä oli tullut kierrettyä mukava lenkki. Illalla saunan jälkeen epäergonomiset työasennot painoivat kropassa sen verran, että jotain tiesi ilman melomistakin tehneensä.

Työ on tehty, talkooväki hymyilee.