lauantai 23. maaliskuuta 2024

Uusi kausi, vanhat kujeet


Mikko Haminasta ilmoitteli Kotkan melojien WhatsApp-palstalla, että olisi jo aika avata melontakausi. Itse olin vielä loistavan retkiluistelukauden jälkihehkuissa, enkä ollut oikein noteerannut koko asiaa, vaikka toki tiesin Metsolan vajan edustan olevan jäistä vapaan. Pyhtään Keihässalmesta vesille olisi päässyt jo huomattavasti aikaisemmin.

Perjantaina seuran vuorolla uimahallilla kävi ilmi, että moni muukin oli havainnut Mikon kutsun, ja niin lauantaiaamuna rannassa oli kaikkiaan kuusi melojaa sekä yksi valokuvaaja. Hivutimme kajakkimme uimarannan kohdalta jäälautalta veteen ja meloimme Langinkosken alajuoksulle. Kajakki tuntui kulkevan kevyesti ja hymy oli kaikilla herkässä. Sen verran alkutuntuma oli kuitenkin hutero, että kovin syvälle kosken kuohuihin ei tehnyt mieli kajakin keulaa työntää. Niinpä käännyimmekin alavirtaan ja meloskelimme jäiden reunoja niin tarkkaan kuin se suinkin oli mahdollista.



Avoin vesialue ei vielä ollut kovin suuri, joten jouduimme melomaan samoja reittejä edestakaisin. Välillä jouduimme murtautumaan pienen jääkannaksen yli tai nousemaan sen päälle. Toisinaan reitti oli tukossa ja palasimme omia jälkiämme takaisin. Toisten leikkiessä jäiden seassa toiset keskittyivät seurailemaan lintuja ja muita kevään merkkejä. Itseäni viisaampien mukaan mm. nokikanasta, nauru- ja kalalokista ja merikotkasta saatiin havainnot. Itse bongasin varisten lisäksi lähinnä pari laulujoutsenta ja kymmenkunta harmaahaikaraa.

Rajallisella alueella ei välttämättä kovin pitkään jaksa pyöriä. Niinpä mekin palasimme parin tunnin melonnan jälkeen takaisin lähtöpisteeseemme. Rantautuminen onnistui kätevästi ottamalla kovan vauhdin ja liukumalla kajakissa kestävälle jäälle. Tämän jälkeen oli helppoa nousta kävelemään ja vetää kajakki perässään rantaan. Kotiin tuliaisena tältä lyhyeltä reissulta oli katkennut lateraaliviitan pätkä. Siitä saattaa tulevaisuudessa tulla jonkinlainen pihakoriste.