Keväästä nauttimassa

Muutama tunti aikaisemmin katselin sillalta merellepäin

Keskiviikkona 13.4. töistä kotiin pyöräillessä havahduin sillan kohdalla merelle tähyillessäni, että ilma oli lähes tyyni ja lämpötila liki kymmenen astetta. Kun kotona kuumesairaana ollut poika oli vielä keittänyt kahvitkin valmiiksi, syntyi kupposen ääressä pikainen päätös pienestä iltalenkistä. Hektisen alkuviikon jälkeen katsoin moisen ansainneeni. Vahvistin itseäni parilla voileivällä, hyppäsin kuivapukuun ja lähdin vajalle.

Uusi kaisla vihertää jo

Vajakirjasta kävi ilmi, että edellinen meloja oli lähtenyt kiertämään Munsaarta, mutta joutunut kääntymään jäiden takia takaisin. Suurempaa yllykettä en tarvinnut, nostin muovikajakin orsilta, siirsin varusteeni kyytiin ja lähdin melomaan jäähakut etukannella. Vajan edustalta jää oli jo sulanut ja viimeisetkin lautat ajelehtineet virran mukana pooloaltaasta avoimemmille vesille. Meloin hissukseni hohtavassa auringossa kohti länttä.

Tuttu joutsenpariskunta kävi tervehtimässä

Saapuessani lopulta jään reunalle, oli sitä paljon vähemmän, mitä olin odottanut. Ainoastaan noin sadan metrin kannas oli ylitettävänä. Alkumetrit olivat pientä ja pehmeää silppua, joka meni varovasti melomalla. Sitten jää paksuni yli tuuman vahvuiseksi, mutta hauraan joustavaksi matoksi, joka painui kajakin alla kaarelle. Melalla tästä ei enää saanut otetta, mutta hakun iskusta se tahtoi murtua. Saaren rannoilla edellisenäkin kesänä pesinyt laulujoutsenpariskunta lensi matalalta yli. Lopulta löytyi kiinteämpääkin jäätä, jota pitkin oli hyvä edetä. Kajakin taakse jäi avattu väylä. Kovin paljoa jääkannas ei siis menoa hidastanut, mutta ilman hakkuja, pelkällä melalla tai naskaleilla tuon ylitys olisi luultavasti jäänyt tekemättä.

Hakku elementissään

Meloin Vasikkasalmen kautta Pohjinlahdelle. Väylällä oli vielä sen verran jäätä, että veneellä siitä ei päässyt. Melojalle vettä toki riitti väylän ulkopuolellakin, joten jäästä ei ollut haittaa. Meloin Pollarinsalmeen ja mieleni olisi tehnyt jatkaa pidemmällekin, mutta olin luvannut olla seitsemältä kotona. Kello oli jo valitettavasti niin paljon, että oli aika kääntyä takaisin. Tämä retkeni kuitenkin varmisti, että reitti Äyspäälle on jo auki. Tänne täytyy siis palata viikonloppuna.

Väylällä oli vielä vähän jäätä

Seuraavana päivänä töihin pyöräillessäni jäähän oli revennyt jo leveä railo. Iltapäivällä puhelin pärähti, seuran kunnostusta kaipaavalle laiturille oli löytynyt hitsaaja ja sen kelluke pitäisi nostaa miehissä peräkärryyn, jotta vuodon aiheuttama repeämä ponttoonissa saataisiin korjattua. Kelluke saatiin kyytiin ja samassa yhteydessä Antti sai korjattua yhden seuran kajakin peräsinvaijerin, vajan edustaakin hieman siivoiltiin. Perjantaina ennen uimahallivuoron alkua kävimme nostamassa korjatun ponttoonin takaisin vajaan.

Hieman erikoisempi kuljetus

Illalla uimahallissa sovimme lähtevämme porukalla Pyhtään suunnalle melomaan, olihan lauantaiksi luvassa hyvää säätä. Pienten säätöjen jälkeen matkaan lähtijöitä oli neljä. Vielä paria päivää aikaisemmin jäissä olleet rannat ja lahdet olivat nyt aivan kesäisiä. Maijansalmen kautta vilahdimme talvitauon jälkeen ensimmäistä kertaa Äyspäälle. Tuo joskus hankala selkä otti meidät tällä kertaa lempeästi vastaan. Kajakki kulki ja  aurinko hyväili kasvoja. Lintuja oli liikkeellä jonkin verran, myös veneilijät tuntuivat jo alkaneen heräillä talvihorroksesta.

Äyspää, täältä tullaan

Puolentoista tunnin melonnan jälkeen pysähdyimme evästauolle Pyhtään Hevossaaren eteläkärjessä olevalle Mäntykarille. Rantautuminen lasikuitujakajakilla ei ollut aivan helppoa. Silokallio oli liukas ja saaren muut rannat kivisiä. Tunnin verran istuimme rantakalliolla merimaisemasta ja eväistä nauttien ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa.Naiset kääntyivät takaisin Metsolaa kohti ja me jatkoimme Pekan kanssa Hevossaaren ympäri. Lökören satamassa oli jo melko paljon veneitä laiturissa. Saarten rannoilla poltettiin talven tuomia roskia.

Sopivista parkkipaikoista oli hieman pulaa.
Tässä eräs luova ratkaisu.

Katkennut eteläviitta herätti huomiota Pitkäsalmen suulla

Ennusteesta huolimatta tuuli päivän mittaan pikemminkin tyyntyi, kuin nousi. Edes merituulta ei kauniista päivästä huolimatta syntynyt, vaikka rannalla kukkivatkin kevätpäivälle tyypilliset cumuluspilvet. Lapoimme vettä verkkaista tahtia ja laitoimme samalla maailman asiat järjestykseen. Perille saapuessamme vajalla oli ovet auki ja pari tuttua melojaa aurinkoa ottamassa. Jäimme hetkeksi heidän seuraksi kevätpäivästä nauttimaan. Ei uskoisi, että sunnuntaiksi on luvassa sadetta.

Äyspään kivikot näyttävät kovin harmittomilta tällaisessa kelissä