Ostin heinäkuun loppupuolella käytetyn koskikajakin. Kyseessä on suuritilavuuksinen laskupaatti, jonka hain Hollolasta. Punaista koskaria on tarkoitus käyttää Kymijoen lisäksi talven allasharjoituksissa. En vielä tiedä, millaiseksi koskimelontaharrastus tulee osaltani kehittymään, mutta kajakin hinta meloineen ja aukkopeitteineen oli niin edullinen, etten voinut vastustaa kiusausta. Toistaiseksi olen ennättänyt uittaa uusvanhaa paattiani vasta Langinkosken alajuoksulla.
|
Punainen paholainen Metsolan laiturilla |
Tiistaina 12.8. oli tarjolla korkean luokan melontaoppia, kun SM-tason kilpameloja Heikki Ritvos opetti KoMelaisille eteenpäinmelontatekniikkaa. Heikki halusi herättää ajatuksia kuinka kilpamelontatyylistä olisi ammennettavaa retkimelontapuolelle. Tyylikästä ja vähäeleisen tehokasta melontaa oli ilo katsella ja yrittää poimia opetuksen kultahippuja talteen omaa suoritusta helpottamaan. Voima on vartalon suurissa lihaksissa ja tehokkain työvaihe aivan vedon alussa. Kokeilimme oikeaa tyyliä kuivaharjoitteluna ja Heikki opasti merellä itse kutakin henkilökohtaisesti. Hän sai myös seuran Artisanin liiikahtamaan käsittämätöntä vauhtia aivan minimaaliselta näyttäneellä melan liikkeellä. Vastoin vallitsevaa suuntausta Heikki ei liputtanut lyhyiden melojen ja pienten lapakulmien puolesta vaan näytti pikemminkin suosivan varsin konservatiivista linjaa. Oli myös mielenkiintoista päästä kokeilmaan kuppimelaa käytännössä.
|
Kuivaharjoittelu käynnissä |
Eräänä päivänä Pasin kanssa Kotkan saarta kiertäessämme havaitsimme kantasamassa pohjoismaisille merikadettipäiville osallistuneen miinalaiva Hämeenmaan. Iso harmaa sotalaiva oli melkoinen ilmestys laituriin kiinnittyessään.Olin tietysti jättänyt kameran kotiin, joten oheinen otos, kuten muutkin tämän tekstin näppäykset on otettu käännykkäkameralla.
Miinalaiva Hämeenmaa saapuu vierailulle
|
On se iso |
Hieman elegantimpaa tyyliä edusti samana päivänä Puuvenekeskuksen laiturissa Hangosta Kotkaan viimeisteltäväksi palannut 12mr luokan purjejahti Blue Marlin. Olin jo kerran aikaisemmin kesällä tavannut tämän klassikkoveneen koepurjehduksella Kukourinmutkassa, mutta tällöinkään minulla ei ollut kameraa mukana. Nyt sain kännykällä napattua edes jonkinlaisen muiston tämän peruskorjauksen jäljiltä uutuuttaan kiiltelevän kaunottaren ahterista.
|
Blue Marlin Suomen puuvenekeskuksen laiturissa |
Myös Otava saapui Kotkaan. Hetimiten paljastui, että se on liian iso operoimaan Kaunissareen ahtaassa kylänlahdessa. Ihmetystä herätti myös tuon uuden yhteysaluksen peräpeiliteksti, jonka mukaan sen kotisatama onkin Turku. Kyseessä on iso 35 metrinen yhteysalus saariston tapeisiin. Sen olisi tarkoitus pystyä kulkemaan omin konevoimin 30cm:n jäissä sekä soveltua öljyntorjuntaan. Mihin Kotkan saaristolikkenteessä tarvitaan sadan ihmisen tai kahdeksan henkilöauton kapasiteettia onkin sitten jo toinen ihmetyksen aihe. Yhtä kaikki, kyseessä on moderni ja hieno alus, jonka tekniikka on vakuuttavaa laatua.
|
Yhteysalus Otava Kuusisesen laiturissa |
Tuhat kilometriä lähestyy, mutta vielä puuttuu muutama lenkki tuosta maagisesta ja himoitusta rajasta. Näin syksyn lähestyessä ja töiden alettua alkaa monenmoiset kiireet haitata harrastamista eikä kilometrejäkään kerry enää kesäiseen tahtiin. Vapaat viikonloput ovat kortilla ja arki-illatkin tahtovat täyttyä monenmoisista kokouksista ja muista tapahtumista. Yritän kuitenkin päästä melomaan edes kerran viikossa, joten eiköhän nuo tarvittavat kilometrit tule melottua viimeistään syyskuun kuluessa. Melontakausi jatkuu tästä toivottavasti vielä useamman kuukauden eteenpäin.