keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Paljain käsin

Kiirettä on pitänyt niin, että kotona on ehtinyt käydä vain paitaa vaihtamassa. Normaalien keväisten työkiireiden lisäksi on ollut jos jonkinmoista kokousta ja koulutusta, purjehduskisoista puhumattakaan. Edellisestä melontakerrasta on vierähtänyt kolmatta viikkoa. Sillä välin sekä ilmat että vedet ovat ehtineet mukavasti lämmetä.
Havouri keulan edessä
Tiistaina tuli pakottava tarve päästä merelle rauhoittumaan. Niinpä jätin kokouksen loppuseremoniat väliin ja suuntasin vajalle. Iltaseitsemältä pienen ukkoskuuron jälkeen työnsin kajakin vesille. Olo tuntui kevyeltä, olinhan ensimmäistä kertaa tänä keväänä ilman kuivapukua ja käsineitä liikkeellä. Pian lensi lippalakkikin päästä kevyen tuulen hyväillessä kasvoja. Parituntisen iltalenkin aikana kiersin Havourin. Muuttolintuparvia pyyhki tämän tästä kohti pohjoista. Kajakki tuntui liikkuvan kevyesti, lähes itsetään ja aurinko pilkisteli sateen jälkeen. Muutaman silkkiuikun, parin moottoriveneen ja yhden laivan lisäksi merellä ei juuri liikettä näkynyt. Nyt oli vihdoinkin aikaa ja tilaa omille ajatuksille.
Matkalla maailman merille
Paluumatkalla vertailin sillan alla vanhoja ja uusia graffiteja ja heräilin ajatuksistani takaisin tähän maailmaan. Metsolaa kohti meloessani mietin, miten tälläinen pieni arkinen iltalenkki voikaan harmonisuudessaan olla lähes meditatiivinen kokemus.
Vanha...
...ja uusi

lauantai 3. toukokuuta 2014

Luontoretkellä

Sadekuurot keskeyttivät aamuiset maalaushommani ja puoliltapäivin kömmin veneen alta ihmisten ilmoille. Kotimatkalla venetarvikeliikkeessä VHF-antennia ostaessani mukaan tarttui myös Suunnon kajakkikompassi. Sitä piti päästä kokeilemaan, lähdin siis melomaan. Instrumentikseni valitsin talvella veistämäni grönlantilaismelan.

Vajalla asettelin tyhjän kanisterin kajakkini keulan alle. Väitteet muovikajakin muodonmuutoksista olivat nimittäin osoittautuneet toteen. Lähes tasaisellle kohdalle sattuva aisa oli painanut palkoveneeni pohjaan pienen lommon, jonka pelkäsin ajanmyötä kasvavan. Kanisterin avulla paine jakautuu nyt tasaisemmin ja v-mallinen keula kantaa kajakin painon selvästi paremmin kuin tasainen pohja.
Rentukoita Rytäniemessä
Ensin lähdin kiertämään Hirssaarta. Pian jälkeeni lähtenyt toinen meloja oli päättänyt tehdä samoin, mutta vastakkaiseen suuntaan. Kohtasimme lähellä saaren eteläkärkeä, mihin olin pysähtynyt valokuvaamaan rentukoita. Cruisailin Vasikkasalmen sillan alta virvelin siimoja väistellen kohti Ruonalaa. Lahdella tuuli etelästä melko rivakasti ja minä puskin vastatuuleen. Grönlantilaismela tuntuu toimivan mainiosti, kun kajakilla on riittävä vauhti, mutta vastatuuleen edetessä ja vauhdin hidastuessa sen pito ei ole aivan euromelan luokkaa.
Nokikana hautoo
Kaislikot olivat täynnä lintuja. Lokkeja istuskeli kaikkialla ja silkkiuikut uiskentelivat pariskunnittain. Lisäksi tapasin mm. telkkäpariskunnan ja löysin kolme joutsenen pesää. Hevossaaren sillan alta melottuani katseeni sattui hautovaan nokikanaan, jota en voinut kuvaamatta ohittaa.
Tämä pilvi toimi tehokkaana tuulenkääntäjänä.
Onneksi sade ei sentään sattunut kohdalle.
Lännestä vyöryi tumma pilvi, joka nosti puhurin ja kiepautti tuulen pohjoiseen, joten sain taas meloa vastatuuleen. Äyspäällä kohtasin melkoisen perunapellon kohtalaisten aaltojen tullessa etelästä mutta tuulen pohjoisesta. Matka kohti Maijansalmea jatkui siis vastatuulessa mutta myötälaineessa. Tämä oli sangen erikoinen kokemus. Sen verran keinutti, että kuvat jäivät ottamatta. Paluumatkalla alkoi melakin jo hieman painaa käsivarsissa, vaikka olin edennyt varsin rauhallista vauhtia. Vajalla oli ovet auki, useampikin meloja näytti olleen samaan aikaan liikkeellä.