tiistai 30. toukokuuta 2017

Oppia ikä kaikki

Helatorstaina oli aikaa pieneen päiväretkeen
Näin toukokuun lopulla alkaa lukuvuoden koulutyö olla jo takana, mutta kauden mittainen melontakurssi on vasta alussa. Paula Jäntti suorittaa melontakouluttajaopintojaan näillä vesillä ja hänen oivassa opastuksessaan sekä kuuden muun kotkalaisen melojan mukavassa seurassa saan kehittää ja päivittää omaa osaamistani pitkin kesää. Kun tieto tällaisesta mahdollisuudesta tuli, tartuin ilomielin tilaisuuteen.

Valtaosa maassamme järjestettävästä hiemankin kehittyneemmästä kurssitarjonnasta tuntuu painottuvan vahvasti ohjaajakoulutukseen. Kolmisenkymmentä vuotta opetustyötä ammatikseni tehneenä olen hieman karttanut tällaisia kursseja. Haluan toki kehittyä melojana, mutta samalla tahdon pitää työn ja vapaa-ajan riittävän erossa toisistaan. Siksi olenkin tietoisesti jättänyt melonnan ohjaamisen pääosin muiden harrastukseksi.

Kurssilaisia lautassa lauantaina 20.5. Opettaja on keskellä.
Ensimmäinen kontaktiopetuskerta kuuden jakson kokonaisuudesta on nyt takana ja se jätti hyvän maun suuhun. Aivan perustekniikoissakin riittää kyllä jokaisella varmasti aina jotain hiottavaa. On toki totta, että melomaan oppii melomalla, mutta jos haluaa oppia kunnolla, on hyvä aina välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä oikein tekee ja miksi. Tällaiseen pohdintaan tämä kurssi on aivan erinomainen mahdollisuus.

Iltalenkillä kesy joutsen tuli aivan viereen
Koko toukokuu on ollut taas tavanomaista kiirettä arviointeineen, kokouksineen, seminaareineen ja venehommineen. On täytynyt tehdä pitkiä päiviä, jotta kaikki työt tulevat ajoissa valmiiksi. Melonnasta on ollut pakko vähän joustaa, mutta kahdeksan kertaa olen silti kajakkiin ehtinyt istahtamaan. Lenkit ovat tosin olleet lyhyitä reilun parin tunnin pyörähdyksiä lähivesillä. Kerran kävin hieman pidemmällä päiväretkellä Kuutsalon Santaniemessä. Kevään kokonaissaldo on tähän mennessä vasta hieman yli 200 kilometriä. Kausi on kuitenkin vielä aluillaan.

Tyytyväinen meloja Santaniemen laiturilla





maanantai 1. toukokuuta 2017

Rento meininki

Rento meininki
Vihdoinkin sää suosi. Vappuna aurinko paistoi ja lounaistuulta oli muutama metri sekunnissa. Lähdimme sen enempää suunnittelematta viiden hengen porukalla pienelle vappumelonnalle. Neljä tuntia myöhemmin kolme meistä palasi. Kaksi muuta tulivat takaisin omia reittejään.

Pidimme kahvitauon Maijansalmessa ja mietimme, minne menisimme seuraavaksi. Päätimme käväistä syömässä eväät Niinilahdessa. Äyspäällä oli mukava aallokko ja ulappa kimmelsi kutsuvana. Ensimmäinen meloja kääntyi Kivenkorvansalmesta takaisin.

Kahvitauko
Vedimme kajakit kaupungin leirikeskuksen rantaan ja nautimme eväät terassilla. Suunnittelimme viikonloppukurssin järjestämistä joskus näissä merellisissä maisemissa. Paikkaa varatessa pitäisi vain tietää etukäteen, koska on otollinen keli. Pian istuimme taas kajakeissa. Nyt toinen meloja karkasi omille teilleen Mussaloa kiertämään. Mieleni teki mukaan, mutta viidellä kilometrillä pidentyvä kotimatka hillitsi menohaluja. Pysyi siis pääjoukon mukana.

Niinilahdessa
Paluumatkalla aallokko tuli takaa ja pohjanmuodostuksen takia se tarjosi muutaman mukavan surffin. Muutenkin kajakki kulki herkästi ja myötätuuleen oli leppoisa meloa. Perille päästyämme jäimme vielä hetkeksi aurinkoiselle vajan seinustalle keväisestä lämmöstä nauttimaan. Kotona illalla kasvoja kuumotti, alkaa olla aika siirtyä käyttämään aurinkorasvaa.