maanantai 29. joulukuuta 2014

Lunta tupaan


Rati riti ralla...
 Langinkoski Tapaninpäivänä

Melontakausi 2014 on ohi. Viimeisen kerran kävin vesillä sunnuntaina 14.12. Vielä seuraavanakin viikonloppuna olisi ollut avovettä, mutta joulukiireet yhdessä napakan pohjoistuulen kanssa pitivät minut rannassa. Jouluviikon alussa meri jäätyi Kotkan edustalla melontakelvottomaksi. Aatonaattona tein vielä tarkistuskierroksen vajalla, mutta vesille ei ollut enää menemistä.

Kauteni alkoi loppiaisen aattona viides tammikuuta ja päättyi joulukuun puolivälissä. Melontakertoja kertyi yhteensä 83 ja kilometrejä 1308. Lisäksi opiskelin hieman koskimelonnan alkeita Kymijoella. Kohtuullisista kesälomistani huolimatta perheellisen arki sekä aktiivinen purjehduksen harrastaminen eivät vieläkään mahdollistaneet pidempiä retkiä, joten melontani on edelleen keskittynyt lähivesille. Tähän toivottavasti tulee ainakin pientä muutosta seuraavan kauden aikana. Tilastojeni mukaan keskimääräinen lenkin pituus oli vajaat 16 km ja kesto noin kaksi ja puoli tuntia.

Olen intohimoinen purjehtija. Tyypillinen purjehduskauteni kestää toukokuun puolivälistä syyskuun lopulle. Melonta on täydentänyt mainiosti tätä molemmista päistä niin, että nyt olen voinut käydä vesillä lähes ympärivuotisesti. Ainoastaan helmikuussa en merelle päässyt. Pienien alkuvalmistelujen takia kynnys melontalenkille lähtemiseen on arki-iltaisinkin matala. Veneen saattaminen purjehdusvalmiiksi vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa. Kajakkiin on ollut mahdollista hypätä silloinkin, kun aika ei ole riittänyt purjehdukseen.

Seuraavaan olen välähdyksenomaisesti kerännyt melontatunnelmia kuluneelta vuodelta. Osa kuvista on jo aiemminkin ollut esillä tässä blogissa.


Tammikuu 2014
32km 2krt.

Talvi näytti tulevan jo joulukuussa, mutta jäät sulivat ja kausi pääsi alkamaan heti vuodenvaihteen jälkeen.

Tammikuun alussa oli vielä hieno melontakeli

Meri alkoi jäätyä uudestaan 12. 1. 2014

Helmikuu

Avoveden puute ei estänyt harrastustoimintaa. Harjoitukset jatkuivat uimahallissa.

Lämpimässä hallissa oli hyvä harjoitella

Maaliskuu
35km 3krt

Parin kuukauden talvitauon jälkeen vesille pääsi taas maaliskuun puolivälissä. Ensimmäinen oma melontakertani oli lauantaina 22.3.

Joutsenet olivat palanneet

Naskalit joutivat naulaan maaliskuun lopulla

Huhtikuu
141km 8krt.

Huhtikuussa koko talven pyörineet halliharjoutukset päättyivät ja avovesimelonta pääsi toden teolla alkamaan.

Kävimme harjoitelemassa pelastautumista Meriturvan altaassa Lohjalla

Kevään ensimmäisen päiväretken teimme Lehmän eteläkärkeen

Toukokuu
80km 5krt.

Toukokuussa oli veneen kevätkunnostuksen lisäksi melkoinen vilske töissä. Viikonloput vilahtivat purjehduskisoissa, mutta melomaankin kerkesin. Lähirannoilla seurasin kevään etenemistä.

Rentukat kukkivat....

... ja nokikana hautoi

Lokki vartioi ylväästi reviiriään

Kesäkuu
262km 18krt.

Kesäkuussa kiireet helpottivat ja pääsin merelle useammin. Luonto alkoi vihertää ja vedet lämmetä, vaikka ilmat olivatkin tyypillisesti kosteita ja harmaita.

Kaisla alkoi kasvaa ja luonto vihertää


Äijät kalastivat...

ja vastaan tuli traktori

Laajensin reviiriä joelle ja kävin koskikurssin

Käväisimme taas paistamassa makkarat Lehmässä.
Paluumatkalla poikkesimme Kukourissa

Heinäkuu
278km 18krt.

Kesä koitti lopulta. Kurssin innoittamana hankin oman koskarin. Eskimopyörähdyksen tekeminen osoittautui sillä yllättävän hankalaksi. Meloskelin mökkivesillä ja treenasin pelastautumisia. Veistin myös toisen grönlantilaismelan löydettyäni siihen vihdoin oikeaa materiaalia.

Klamilassa sain salamatkustajan

Kävimme Kultaalla

Viikkomelonnat ja...

tekniikkatiistait...

...pyörivät pitkin kesää

Melojat turvasivat Hirssaaren ympäriuintia

Elokuu
159km 10krt.

Kesä jatkui lämpimänä. Töiden alkaminen ja purjehduskilpailut lohkaisivat merkittävän osan käytettävissä olevasta ajasta. Käväisemme Pyhtään markkinoilla ja saimme lisäkoulutusta melontatekniikassa. 

Markkinaväki on rantautunut

Syyskuu
138km 9krt.

Tuhat kilometriä tuli täyteen ja ilmat säilyvät hyvinä alkaneesta syksystä huolimatta. Melontakausi jatkui, vaikka illat alkoivatkin jo pimetä.

Alkusyksyn sateet olivat onneksi pieniä ja paikallisia

Arki-iltoina ei enää kovin pitkää lenkkiä ennättänyt meloa

Joskus olin aivan kuutamolla...

... mutta toisinaan varsinainen valopää

Lokakuu
78km 4krt.

Syksy oli lokakuussa kuulas ja ilmat ihmeen hyviä. Valoisan ajan käytyä vähiin melonta rajoittui enää vain viikonloppuihin. Hukkasin silmälasini kajakin kiepsahdettua Repoveden retkellä.

 
Aamuhetki kantasatamassa

Melontakelejä riitti hyvin viikonlopuille

Tällaiselläkin säällä voi kajakin saada nurin

Lehdet paljastavat syksyn olevan jo pitkällä

Aurinko kuultaa yläpilven läpi

Ensimmäiset jäät tulivat heti kuun puolivälin jälkeen

Marraskuu
78km 5krt.

Loppusyksy oli synkkä ja pimeä. Viikot satoi ja myrskysi, mutta kuin ihmeen kautta viikonloppuisin oli aivan hyviä melontakelejä.

Iltapäivän auringonsäde yllätti kotiin palaavan melojan

Kohti kaukomaita

Vedet olivat tavanomaista matalammalla

Tällaisen merikäärmenkin kohtasin

Joulukuu
27km 2krt.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämä melontakausikin. Seuraava vuosi menee näillä näkymin samankaltaisilla nuoteilla. Pyrin löytämään tasapainon melonnan ja muiden harrastusten kanssa. Retkeilemään tekee mieli ja joellakin toivottavasti tulee käytyä useammin. Kilometrejä tuskin ryhdyn enää laskemaan, nautin vain jokaisesta melanvedosta. Sisäkausi on jo onneksi alkanut. Aivan kuivalla maalla en siis joudu kärvistelemään jäistä huolimatta.


Joulukuun alussa talvi painoi jo päälle

Viikko ennen pysyvää jääpeitettä merellä näytti vielä tältä

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kylmästä lämpimään



Tip tap,Tip tap...
Kotkan melojien hallikausi alkoi perjantaina 12.12. Illan pimeydessä vajalta uimahallille rahdattiin kaksi peräkärryllistä seuran koskareita ja poolokajakkeja sekä mittava määrä meloja, aukkopeitteitä, liivejä ja melakellukkeita. Lisäksi hallille kannettiin vielä puolen kymmentä jäsenten omaa kajakkia. Kyllä nyt taas kelpaa harjoitella pyörähdyksiä ja reskutuksia lämpimässä vedessä.

Tämäkin joulunpunainen vesikulkuneuvo pääsi räntäsateesta uimahallin lämpöön
Marras- ja joulukuun ilmat ovat olleet pääsääntöisesti kosteita, pimeitä ja tuulisia. Kuin ihmeen kaupalla viikonloppuisin on kuitenkin aina toiselle päivälle sattunut melojaystävällinen keli. Seuramme aktiivimelojat ovat ottaneet tämän kiitollisina vastaan. Kajakkeja on ulkoilutettu yhteistuumin useampaankin kertaan.

Jossain vaiheessa on tainnut olla pakkasta
Sunnuntaina 7.12. olimme matkalla kolmisin. Kajakkeja pakatessamme ulkona sateli ja keli näytti kurjalta. Tuuli oli vielä hiljaista, mutta ennuste kertoi sen olevan nousemaan päin. Lähdimme vajalta ja kiersimme Hirssaaren. Keisarinsatamassa ennen Merituulen siltaa aurinkokin näyttäytyi antaen melojille kummasti lisää ylimääräista energiaa. Madesalmen sillan jälkeen matka oli katketa yllättävän vahvaan jääkerrokseen.

Edellinen meloja oli kuljettanut kajakkinsa rantaa pitkin.
Me emme kuitenkaan pientä jäätä säikähtäneet
Olin aamulla kotona pyöritellyt naskaleita käsissäni, mutta olin kuitenkin optimistisesti jättänyt ne kaappiin. Nyt niille olisi ollut käyttöä. Sitkeästi kitkutellen pääsimme kuin pääsimmekin lopulta jääkentästä läpi ja suuntasimme Ruonalan puolelle. Täältä nousevassa myötätuulessa kotiinpäin meloessamme vastaan tuli kovaa vauhtia etenevä punainen kajakin mallinen UFO (Unidentified Floating Object), jonka kippari ei ollut näkevinäänkään meitä.

Myöhemmin rannassa huomasin meloneeni koko lenkin päiväluukun kansi auki. Onneksi sisään ei juurikaan ollut mennyt vettä. Mietin, millaisen vaaratilanteen samalla tavalla auki jäänyt takaluukku saataisi merellä aiheuttaa ja päätin olla seuraavalla kerralla huolellisempi. Kajakkeja takaisin vajaan sulloessamme ilma alkoi taas muuttua ikävämpään suuntaan. Olimme olleet liikkeellä juuri oikeaan aikaan.

14.12. oli maassa lunta ja lahden pohjukassa jäätä
Seuraavana viikonloppuna seurueemme oli kasvanut kuusijäseniseksi. Aamun harmaudessa laittauduimme matkaan. Päätimme aluksi meloa Katariinanniemeen ja kiertää sitten Varissaaren. Rannassa satoi räntää, vesille päästyämme saimme niskaamme sadekuuron ja sillan jälkeen aurinko alkoi paistaa, kuten edellisenäkin viikonloppuna.

Aurinkokin jaksoi taas hymyillä
Niemen kärjessä keksimme käydä Sapokassa kääntymässä. Kun kuivapuvun taskuista löytyi muutama ryttyinen seteli, alkoivat rantakahvilan palvelut kummasti houkuttaa. Niinpä suuntasimme Cafe Laiturin hiekkarannalle.

On the beach
Sapokassa joukkomme jakaantui kahtia. Jotkut olivat menneet sopimaan turhan tiukan aikataulun ja joutuivat saman tien jatkamaan matkaa ehtiäkseen joulunvalmistelupuuhiin. Loput siirtyivät kahvilan sisätiloihin nauttimaan glögiä ja jouluista riisipuuroa takkatulen lämmössä.

Pikku tonttuilu on aina paikallaan
Glögitauon jälkeen päätimme palata Metsolaan kantasataman kautta. Siellä laiturissa jökötti yllättävän suuri panamalainen rahtilaiva. En muista vähään aikaan nähneeni kaupungin rannassa näin suurta alusta.

Terveisiä Panamasta!
Sapokan beachiltä olin saanut kajakkini eväkoteloon kiven ja säätöevä oli lukittunut yläasentoon. Sivutuulessa jouduin tekemään hieman ylimääräistä työtä saadakseni evättömän vempeleen kulkemaan sinne, minne halusinkin.

Voiko joulukuun puolivälissä parempaa melontakeliä toivoa?
Kotimatkalla hieman ennen höyrypanimoa näimme jälleen viikon takaisen haamumelojan. Kiire näytti hänellä tälläkin kertaa olevan. Mies vastasi kuitenkin melan heilautuksella tervehdykseen ennen kuin paineli kovaa vauhtia kohti sairaalan rantaa. Tämän 16km:n lenkin myötä havaitsin kauden melontakilometrieni hypähtäneen taas uudelle sataluvulle. Niitä on nyt takana  hieman yli 1300.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hiiriä ja ihmisiä

Tämän kuvan voi hyvin kuvitella marraskuussa otetuksi...
...tätä ei ehkä niinkään
Koko viikon olin odottanut vesille pääsyä. Lauantain keli oli surkea, mutta sunnuntaina onni oli myötä. Tuuli oli heikkoa ja arkipäiviä piinannut pimeys sekä tihku olivat tiessään, jopa aurinkokin näyttäytyi. Vedin Ursuitin punaisen pyhäpuvun ylleni ja marssin hyvillä mielin vajalle.

Hiirten herkkuhetkestä jäi vain tyhjät kääreet ja hampaanjäljet päiväluukun kannenreunaan.
Kajakkia esiin kaivaessani katseeni sattui takakannella olevaan mustaan kuminpuruun. Tarkempi tarkastelu osoitti sen olevan peräisin päiväluukun kannesta. Olin jättänyt sen hieman raolleen, jotta mahdollinen kosteus pääsisi haihtumaan. Olen koko kauden kuljettanut mukanani pientä pähkinäpussia varaenergiaksi tiukan paikan tullen. Hiiret olivat sen nyt löytäneet ja syöneet evääni ja purreet samalla hieman luukun reunaakin päästäkseen saaliiseen käsiksi. Siivosin papanat ja pakkasin kajakin.
Aurinko näyttäytyi marraskuisella Äyspäällä
Kiersin tutun lenkin meloen Kivenkorvansalmesta Äyspäälle ja Maijansalmesta takaisin sisään. Liustin rannassa matala vesi paljasti levän komeaksi värjäämät rantakivet. Kävin myös saaren rannassa ällistelemässä ison kiven päälle rakennettua erikoista linnoitusta nousematta kuitenkaan kajakista.
Liustin länsirannan mäkilinna
Monet rannan kivistä olivat kuin taitelijan siveltimen jäljiltä
Menomatkalla vastaan tuli yksi ja paluumatkalla kaksi kajakkia. Rannalla tapasin muutaman melojan lisää. Komea ilma oli houkutellut muitakin liikkeelle. Tiettävästi ainakin kahdeksan kotkalaista melojaa kävi vesillä tänä mainiona marraskuun viimeisenä päivänä, ensimmäisenä adventtina.

Monia tuttuja oli liikkeellä