Melkein kuin ulkomailla

Talvella oli suunnitteilla lähteä kesällä jonnekin Pohjois-Norjaan melomaan. Sitten tuli koronakevät ja tällaiset suunnitelmat haihtuivat. Muutaman melojan kanssa meillä on useamman kerran ollut puhetta Loviisan ulkosaaristosta, mutta jostain syystä reissu oli aina jäänyt tekemättä. Nyt olisi oiva tilaisuus tällaiselle. Retkisuunnitelma saatiin kasaan ja lähtöpäivä sovittua, mutta päivää ennen lähtöä koko homman pääorganisaattori sairastui flunssaan ja joutui jäämään rannalle.

Juomavesitonkat kulkivat tällä kertaa moottorivoimin

Me loput pakkasimme kajakkimme maanantaina 13.7. ja lähdimme kolmen melojan voimin Metsolasta kohti Pyhtään Långötä, jonka lounaiskulman laguuniin olimme sopineet treffit Antin kanssa. Tämä kokenut merimeloja ja monivuotinen ystävämme ja kouluttajamme oli vaihtanut täksi kesäksi kajakin moottoriveneeseen ja kulki nyt päivät omia reittejään saapuen iltapäivällä aina seuraavaksi yöksi sopimaamme retkisaareen. Huoltoveneen kyydissä kulki kätevästi myös ylimääräinen juomavesi, niin kaikkea kahtakymmentä litraa ei täytynyt ahtaa muutenkin raskaaseen kajakkiin.

Ensin Äyspään yli ja sitten keula kohti avomerta

Ensimmäinen päivämatkamme oli 22 km ja vastatuuli koko ajan varsin reipasta, muuten ilma oli mitä mainioin. Meloimme hieman hankalassa aallokossa Äyspään yli ja pidimme reilun lounastauon Kuussaaren eteläkärjen silokalliolla. Tämän jälkeen puskimme Enviikin ja Parlahden yli vastatuulessa Krokön salmen kautta Långön itäkärkeen ja saaren etelärantaa pitkin tuulen suojassa edeten tyyneen laguuniin, jossa Antin vene jo odottelikin. Vedimme kajakit kalliolle, pystytimme teltat, keittelimme päivällistä ja nautimme avarista merimaisemista. Nukkumatti tuli jo iltakymmeneltä.

Långön laguunissa 

Tiistaiaamuna tuuli oli maltillinen, mutta iltapäiväksi se oli ennusteen mukaan nousemassa kymmenen metrin paikkeille. Suunta olisi jälleen täysin vastainen. Päivämatkaan Bysketin saarelle riittäisi vain parin tunnin melonta. Lähdimme silti matkaan ennen kuin tuuli ehtisi nousta. Tämä reissu on suunniteltu ennemmin lomailua ja chillailua kuin suorittamista varten. Alkumatkan mukanamme melonut Teija lähti muiden kiireidensä takia paluumatkalle kohti kaupunkia, me suuntasimme merelle.

Bisaballen

Tuuli alkoi nousta melko nopeasti. Ylitimme vilkkaan veneväylän ja tunnin melonnan jälkeen kurvasimme pitämään juomataukoa Bisaballenin suojaan. Ihailimme tämän luodon komeita kallioita ja nappasimme muutaman valokuvan. Nyt tuuli oli jo varsin napakkaa ja Bysketiin saapuessamme se viuhui jo oikein kunnolla.

Bysket

Saaren koilliskulmasta löytyi hyvä hiekasta ja pikkukivistä koostuva ranta, jolle vedimme kajakkimme. Antin vene täytyi ankkuroida hieman kauemmaksi. Rantatörmän takaa olisi löytynyt mainiot telttapaikat, mutta kannaksen yli pyyhkivän tuulen takia ne olivat nyt käyttökelvottomat. Tasoittelimme meren tuomista kivistä rakentuneelle särkälle teltoille oivat paikat tuulen suojaan. Näistä lasikuulan ja golfpallon kokoisista pienistä pyöreistä kivistä tulikin itse asiassa mitä parhain pohja teltalle ja makuualustalle. Kallion suojassa tuulta piti lähes viidenkymmenen joutsenen parvi ja illalla ihailimme pikkulokkien taidokkaita lentonäytöksiä matalalla rantakivien välissä. Yöllä heräsin siihen, että joku kulkee kivillä aiheuttaen siellä täällä pieniä vyörymiä.  Syyksi paljastui kosteuden esiin houkuttelemat mandariinin kokoiset sammakot. Joskus myöhään illalla leirisaaremme oli ohittanut myös Suomen rannikkoa melova kaksikko, joka majoittui kovan vastatuuliurakan jälkeen lähistöllä sijaitsevalle luodolle.

Yllättävän mukava telttapaikka, kaikki kätevästi lähellä

Yöllä tuuli tyyntyi

Yön aikana tuuli kääntyi ensin lounaasta pohjoiseen ja tyyntyi sitten kokonaan. Keskiviikkoaamuna pääsimme matkaan rasvatyynessä. Kohteemme oli Orregrundin eteläpuolella sijaitseva Bågsören. Matkaa Bysketistä ei taaskaan ollut paljoa. Meloessamme Österhället nimisen luodon ohitse, näkyi tornissa istuvan suurikokoinen lintu. Lehahtaessaan hetken päästä siivilleen, paljastui se merikotkaksi. Ulkosaariston lintuja ruokkeja ja haahkoja näkyi siellä täällä. Bågsöreniä lähestyttäessä saaren pohjoispäässä katseen vangitsi kaksi valtavaa kivenjärkälettä. Jostain syystä nimesimme nämä tissikiviksi. Päästyämme lähemmäs paljastui, että kivien välistä mahtuisi juuri ja juuri melomaan. Pakkohan tämäkin oli sitten kokeilla.

Tissikivet

Bågsörenin silokallioita

Tutun valkoisen moottoriveneen löysimme saaren lounaiskulmasta, jossa oli pieni laguuni upeiden avokallioiden välissä. Näkymä merelle oli kerrassaan huikea. Pystytimme telttamme silokalliolle ja ryhdyimme ruuanvalmistukseen. Kesken kaiken metsän reunan takaa alkoi kuulua lokkien raakuntaa ja merikotka ilmaantui näkyviin puiden takaa. Arvelimme sen olevan sama yksilö, jonka olimme havainneet jo tulomatkalla. Pitkin iltaa saimme ihastella saapuvia ja lähteviä laivoja, joihin kutterit kuljettivat luotseja. Iltapäivästä kävimme melomassa viereisen Orregrundin luotsisaaren ympäri, samalla kiersimme myös oman majasaaremme. Ainoa ikävä piirre tässä kesäparatiisissa oli, että tyyni sää alkoi nostaa meren pinnalle sinilevää.

Orregrund

Aika painua unten maille

Torstaina oli aika lähteä paluumatkalle kohti Kotkaa. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja oli jälleen meille vastainen. Alkumatka sujui onneksi lähes tyynessä, mutta jo vajaan tunnin melonnan jälkeen Ljusan -nimisen saaren kohdalla tuuli alkoi nopeasti voimistua kuuden metrin paikkeille. Boistön kapeikossa veneväylän yli joutui jo hieman puskemaan. Tämän jälkeen olimmekin valmiita lounastauolle, jonka pidimme Fyrhället nimisellä pienellä hurmaavalla luodolla. Kalliolta löysin meren valkaiseman hylkeen leukaluun.

Ljusaklack

Lounastauko Fyrhälletin luodolla

Seuraavaksi ohjelmassa oli vajaan tunnin ylitys terävässä aallokossa yhä voimistuvaan sivuvastaiseen. Parlahden puolelle päästyämme melonta muuttui onneksi vähitellen kevyemmäksi tuulen ja aallokon helpottaessa saarten suojassa. Koska kohteeksi kaavailemamme Tvillingsholman ainoa kunnollinen ranta oli jo varattu, jatkoimme matkaamme vanhaan tuttuun Mosaholmaan. Päivämatkaa kertyi jälleen parisenkymmentä kilometriä. Matkalla näimme parikin merimetsoyhdyskunnan tuhoamaa puuluotoa. Ilta sujui, kuten aiemmatkin saareen tutustuen ja nuotion ääressä juttuja kertoen ja kuunnellen.

Pelikaanilintujen valtakunta

Ilta saapuu Mosaholmaan

Aamulla kajakkia pakatessani löysin edellisenä iltana akunvaihdon yhteydessä hukkaamani GPS:n muistikortin päiväluukun kehyksen päältä. Turhaan olin sitä illalla rantahiekasta yrittänyt hakea. Nautimme aamiaisen aurinkoisella hiekkasärkällä ja lähdimme ennustetun myötätuulen sijasta hiljaisessa vastatuulessa kohti Kotkaa. Tuuli oli tällä kertaa kuitenkin niin kevyttä, että melonta sujui kevyesti. Kajakkikin alkoi pikkuhiljaa olla keventynyt eväiden tultua syödyksi ja vesien juoduksi. Matka sujui joutuisasti ja pian olimmekin jo tutulla taukopaikalla Pyhtään Kuussaren kallioilla.

Loppumatka oli niin tuttu, että se ei enää mitään ihmeellistä tarjonnut. Ehdimme vajaa kahdenkymmenen kilometrin melonnan jälkeen Metsolan vajarantaan juuri parahiksi ennen kuin viikonlopuksi vilkastuva veneliikenne pääsi kunnolla alkamaan.

Yksi hieno retki on taas takana

Tällä retkellä sää suosi todella. Päivämatkat olivat niin maltillisia, että vastatuuletkaat eivät hirveästi haitanneet. Melontamatkaa kertyi yhteensä noin 80 km. Koko retken keli pysyi poutaisena ja lähes koko ajan paistoi aurinko. Mantereella hätyyteltiin hellerajaa, mutta saaristossa ilmasto oli miellyttävämpi. Merellä pärjäsi ilman anorakkia ja silokallioilla oli mukavan lämmintä istuskella iltaisinkin. Öisinkään teltta ei juuri kerännyt kosteutta ensimmäisen yön muutamaa pientä sadekuuroa lukuun ottamatta. Meressä tarkeni hyvin uida ja peseytyä, mutta tyynellä pintaan nousi selviä sinileväkukintoja. Nämä kuitenkin harvenivat ulkosaaristosta lähemmäksi rantaa siirtyessämme. Loistavan melontaretken voi hyvin tehdä miltei kotivesilläkin, aina ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Retkestä jai kajakkiin muistoksi joutsenen ja kotkan sulat.