Auringonnousun melojat

Eivät tiedä lumien keskellä asuvat kaamoksesta mitään. Todellinen kaamos vallitsee täällä etelässä, jossa maa on musta ja lumeton. Kun joulukalenterista oli avaamatta enää kaksi luukkua, ehdotin Pasille, että lähtisimme melomaan. Lauantaiaamuksi oli luvassa siedettävää keliä ja joulukiireet saisivat hetken odottaa. Tapaisimme rannassa kello yhdeksän ja tekisimme pienen lenkin Äyspäällä.

Aamulla Pasi laittoi Whatsap-viestin jossa esitti aikatauluun parinkymmenen minuutin korjausta. Yhdeksältä aurinko ei olisi vielä noussut. En tiedä, nousiko se 9.20, sillä kajakkeja vesille työntäessämme taivas oli tasaisen harmaan ja koko päivä yhtä hämärä kuin kaikki muutkin tämän syksyn päivät. Auringonnousun melojista tuli näin kaksi tonttua kaamoksessa.

Kaamospäivää viettämässä Kuutsalon ja Varissaaren välillä.

Tuuliennuste ei mennyt aivan nappiin. Odotetun 3-4 m/s etelätuulen asemesta puhalteli 6-7 m/s itä-kaakosta. Koska emme halunneet meloa vastatuulessa takaisin, vaihdoimme Äyspään Varissaareen kiertoon. Koko kesän ennätyksellisen alhaalla ollut Kymijoki oli syksyn sateiden myötä innostunut tulvimaan runsaammin kuin yli vuoteen. Runsaan virtaamaan ja vallitsevan tuulensuunnan johdosta Merituulentien sillan alle syntyi korkeahko lähes paikallaan pysyvä aalto. Sillan ohitettuamme meri muuttui melkoiseksi pomppulinnaksi ja suunitelma siitä, että saisimme meloa rannan suojassa Kariinanniemeen, vaihtui paluumatkan surffiaaltojen odotteluksi.

Aikaisesta aamusta johtuen nimen kärjessä oli vain harvoja kävelijöitä. Kiersimme Varissaaren vastapäivään ja uimarannan kohdalla nautimme hömpsyt vesipulloista. Paluumatkan aaltoja saimme kotvan odotella, mutta tämä odotus palkittiin hetken kuluttua. Luvassa oli eräs kuluneen kauden maukkaimmista surffipätkistä. Puolitoista kilometriä toinen toistaan helpompia surffiaaltoja, joista osa varsin vauhdikkaita.

Pieni tauko ja juomatankkaus ennen vauhdikasta paluumatkaa

Paluumatkalla päätimme välttää Keisarinsataman läpi melomisen ja kiersimme Munsaaren itäpuolelta. Olin kokeeksi laittanut neopreenisormikkaiden päälle ohuiden tuulisuojien sijaan Hikon fleece-sisustaiset melarukkaset. Nämä olivat hieman ahtaat ja kankeat pujottaa paikoilleen, mutta toimivat meloessa hyvin. Koskaan aikaisemmin kylmän veden aikaan ei käteni ole pysyneet näin lämpiminä.

Saa nähdä, jäikö tämä osaltani joulukuun ainoaksi ja koko vuoden viimeiseksi melontakerraksi. Joulun pyhinä en vesille ennätä ja sen jälkeen on ainakin muutamaksi päiväksi luvassa pakkaskelejä.