Vappubrunssilla

Ihan hyvä melontalakki, lippa vain on turhan lyhyt.

Päätimme hallikauden perjantaina 29.4. ja siirsimme seuran kaluston uimalasta takaisin vajalle. Samalla tuli suunniteltua vappumelontaa johonkin lähikohteeseen. Vappuaattona satoi koko päivän, mutta sunnuntaiaamuna herätessä taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Aurinkorasvaa kasvoihin, lakki päähän ja vajalle. Meitä oli kaikkiaan viisi lähtijää, liekö aaton hulinat verottaneet potentiaalista osallistujajaoukkoa.

Porukka on koossa

Upeassa kelissä meloimme merta kohti. Joen virtaama oli omituisen voimakasta vielä kaukana vajaltakin. Tiiviissä muodostelmassa puikkelehdimme väylien yli kohti Lehmän saaren eteläkärjen laguunia. Kalliolla näkyi olevan pari koiranulkoiluttajaa, jotka kuitenkin poistuivat paikalta pian rantauduttuamme.

Puita piti hetki kuivatella ulkokehällä ennen kuin niitä saattoi käyttää itse nuotiossa.

Nuotion sytytys oli tarkkaa touhua. Meillä ei ollut omia puita mukana ja kaikki rannalta löytyneet karahkat olivat sateiden jäljiltä läpimärkiä. Kärsivällisyydellä saimme pienistä risuista sytytetyn nuotion lopulta kasvamaan makkaran paistoon kelpaavaksi hiillokseksi. Joku epäileväinen tosin kaiveli jo kaasukeitintä esille.

Eväät on syöty ja kotimatka alkamassa

Lähes kesäisessä kelissä tyynessä laguunissa tarkeni paitahihasillaankin. Söimme eväät ja nautimme päivästä kaikessa rauhassa ennen kuin pakkasimme varusteemme ja lähdimme saarta kiertämään. Lintuja, varsinkin joutsenia oli runsaasti, myös veneitä oli jo jonkun verran vesillä. Kolme purjevenettäkin bongasin, mutta vain yhden niistä varmuudella tunnistin.

Sivusta tullut aalto tahtoi väkisin nostaa kajakin kalliolle

Paluumatkalla yhden kajakin evä jumittui liikkumattomaksi ja sivumyötäinen aallokko vänkäsi venhoa vasemmalle. Muilta osin kotimatka sujui mukavasti. Tällaisessa reipashenkisessä vapunvietossa on bonuksena se, ettei pää ole seuraavana päivänä ollenkaan kipeä, pieni tekemisen tuntu lihaksissakin on vain terveen elämän merkki.