maanantai 15. huhtikuuta 2019

Melkein kuin kesällä


Perjantaina 12.4. tyhjensimme talkoilla uimahallin kajakeista ja siirsimme ne vajalle. Lauantaille sattui loistava sää, lämmintä, aurinkoista ja miltei tyyntä. Olin yrittänyt saada kaveria pikku retkelle tässä kuitenkaan onnistumatta. Pasin kanssa lähdimme kuitenkin aamutuimaan tutkimaan, josko reitti Kotkan saaren ympäri olisi jo vapaa, ja olihan se. Heti rannasta lähdettyä kaislikon reunassa ajelehti vatsa ylöspäin puoliksi syöty sorsa. Ajattelin, että edellisenä viikonloppuna paikalla nähdyn kotkan täytyy olla vieläkin jossain lähistöllä. Menomatkalla sitä ei kuitenkaan näkynyt.


Vesi oli hyvin matalalla ja jäät olivat viikossa kadonneet lähes tyystin. Kivisalmen sillan alta virta painoi haperoita lauttoja vastaan ja Hovinsaaren kohdalla reittiä piti hieman etsiskellä, mutta muuten koko merialue oli käytännössä jäistä vapaa.


Meloimme ja höpöttelimme verkkaista vauhtia kantasatamaan, jossa sorsilla oli meneillään keväiset lemmenleikit. Aloimme jo tuntea myötätuntoa sitä naarasparkaa kohtaan, joka ei saanut hetkenkään rauhaa kahdelta innokkaalta kilpakosijaltaan. Välilaituriin oli kiinnittynyt uudenkarheita hollantilaisia katamaraaneja, jotka olivat ilmeisesti puskuproomujen työntöaluksia. Minne lie olivat matkalla? Itälaiturin päässä lepäsi niin ikään varsin erikoisen oloinen alus, Norjaan rekisteröity Geo Barents, seismisiin mittauksiin tarkoitettu tutkimusalus.


Alitimme ensimmäistä kertaa loppuvuodesta valmistuneen Kuusisen pengertien melomalla läpi uudesta tunnelista ja suuntasimme toviksi keulamme kohti horisontissa siintävää Rankin saarta. Aurinko muistutti läsnäolollaan ja meri tyyntyi lähes kokonaan. Kesällä aina niin vilkasta väylää pitkin Kuutsalon suuntaan ajoi yksi ainoa perämoottori. Kiersimme Varissaaren ennen kuin kurvasimme takaisin kohti Katariinanniemeä, jossa ihmiset viettivät vapaapäivää ulkoilun merkeissä. Jostain syystä keskustelumme siirtyi leijojen lennättämiseen.


Melonta maistui pitkän talven jälkeen niin mukavalta, että edes pitkä ränni vastavirtaan Merituulentien sillalta Metsolaan ei tuntunut tällä kertaa tavanomiasen tylsältä. Kajakkikin tuntui kulkevan liukkaasti, vaikka tietoisesti hidastelimme vauhtiamme, ettei talvella veltostuneet lihaksemme turhaan kipeytyisi. Sokeritehtaan jälkeen alkumatkasta odotettu kotkakin suostui näyttäytymään. Se liiteli tovin majesteetillisesti yläpuolellamme.


Vajarannassa tapasimme tutun miehen, kun päivystysvuorossa ollut Antti oli aikansa kuluksi tullut puhaltelemaan lehtiä ja muuta talven jättämää roskaa vajan nurmikolta. Koko reissusta jäi sellainen tutina, että tätä herkkua täytyy taas pian saada lisää.







lauantai 6. huhtikuuta 2019

Vihdoin ja viimein vesille



Pyhtään Keihässalmi on ollut auki jo helmikuun lopulta alkaen, mutta ensimmäinen melontapäiväni on saanut odottaa toista kuukautta. Menohaluja oli kyllä löytynyt, mutta arki-illat ovat olleet kiireisiä ja viikonloppuisin on aina sattunut kelvoton ilma. Vasta lauantaina 6.4. sää ja aikataulut loksahtivat lopulta kohdalleen, siispä aamiaisen jälkeen riensin vajalle.

Yöllä oli vielä muodostunut muutama milli uutta jäätä
Vajaranta ei ollut vielä aivan vapaa jäistä, joten kannoin kajakkini läheiselle pyykkilaiturille, jossa suoritin pakkaamisen. Ensin meloin Langinkosken sillan kohdalle, jossa pari miestä heitteli perhoa. Niin merivesi, kuin etenkin jokivesi olivat huomattavan alhaalla, joten pitkälläkin kajakilla oli helppo meloa kosken alajuoksulla. Tästä jatkoin Ruonalan rantaa mukaillen jään reunaa pitkin kohti etelää. Kaakkoistuuli kuljetti irtonaisia jäälauttoja reitille, joten välillä sai olla tarkkana, ettei melonut itseään umpikujaan.

Kilolasit silmillä
Lintuja oli runsaasti, mutta ihmisiä en merellä nähnyt. Kortetsaaren kohdalla yksinäinen västäräkki keikutteli jäälautan reunalla ja Munsaaren edustalla näin kaksi komeaa merikotkaa, jotka ilmeisesti kyllästyivät varisten ja lokkien seuraan ja siirtyivät keskemmälle Keisaransatamaa ylhäiseen yksinäisyyteensä. Erilaisia lokkeja oli runsaasti. Muita havaittuja lajeja oli mm. kyhmyjoutsen, meriharakka, isokoskelo, telkkä, nokikana, merimetso, heinäsorsa sekä jokunen hanhi.
El condor pasa
Ensimmäisen kierrokseni meloin jään reunoja pitkin niin pitkälle kuin avovettä riitti. Melko pian sokeritehtaan jälkeen jouduin kuitenkin jo kääntymään takaisin. Höyrypanimon kohdalla miehet talkoilivat terassin pöytiä kesäkuntoon. Metsolan pyykkilaiturin päässä gps näytti melotuksi matkaksi 6,5km. Lähdin toiselle kierrokselle, sen meloin nyt suoraviivaisemmin veneväylää mukaillen. Kasvatin samalla hieman vauhtiani. Melonta tuntui talven jälkeen yllättävän hyvältä, vaikka tekniikka kaipaakin taas pientä sisäänajoa. Kokonaisuutena lenkkini kesti runsaat pari tuntia, mikä oli aivan riittävästi näin ensimmäiseksi kerraksi. Palatessani takaisin rantaan löysin kaislikosta nahkaisen jalkapallon, jonka keräsin parempaan talteen. Nousin kajakista jään reunalle ja talutin sen jäätä pitkin pooloaltaan poikki vajan edustalle, koska ylimääräinen kantaminen ei jostain syystä enää houkutellut.

Takaisin vajarannassa
Kotona suihkun jälkeen oli raukea olo ja hyvä fiilis. Pitkän odottelun jälkeen melontakausi tuli kuin tulikin viimein avatuksi mitä mainioimmissa olosuhteissa. Ensi viikonloppuna Keisarinsatamakin on jo toivottavasti jäätön. Silloin kajakkini keula saa maistaa suolaista merivettä jokisuiston murtoveden sijasta.