lauantai 29. huhtikuuta 2017

Uimareissu

Puvun sisään jäänyt ilma kelluttaa
Kotkan Melojien laituri laskettiin lauantaina 29.4. Sää oli aamupäivästä kohtalainen, mutta huononemaan päin. Paikalle oli kerääntynyt ilahduttavan paljon melojia. Itse asiassa talkooväkeä oli niin paljon, että kaikille ei enää riittänyt järkevää tekemistä. Oli kuitenkin kiva kokoontua yhteen ja vaihdella ajatuksia ja suunnitelmia näin kauden alussa.

Kunnostettu laituri oli helppo käsitellä
Edellisvuoden remontin ansiosta laituriponttooni oli nyt helppo kantaa muutaman miehen voimin mereen ja asentaa kolmessa osassa oleva kansi pieninä paloina sen päälle. Ankkurointi hoidettiin vanhaan tapaan kahdella mereen upotetulla teräspaalulla, nyt renkaita oli vain kokemuksesta viisastuneena modifioitu paremmin liikkuviksi.

Ankkurointi on syytä tehdä tukevasti
Seuran kalusto kannettiin porukalla vajan nurmikolle, jossa niiden kunto tarkastettiin, lastiluukkuja voideltiin, tehtiin hienosäätöä ja fiksailtiin mahdollisia pikkuvikoja. Kaksi suurempaa remonttia tarvinnutta kajakkia on jo aikaisemmin viety kalustonhoitajan pajalle, jossa toinen niistä on kuulemma jo valmiina. Kalusto onkin nyt paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin.

Kerrankin talkoissa oli reilusti väkeä
Laiturin laskemisen jälkeen meillä oli tarkoitus lähteä porukalla melomaan, mutta sään suhteen kävi, kuten oli ennustettukin. Tuuli nousi, taivas vetäytyi paksuun pilveen ja alkoi sataa märkää räntää. Väki rannassa harveni pikkuhiljaa. Me loput siirryimme vajan yläkerran kerhotilaan, jonne rakennuspuhallin toi mukavasti lisälämpöä. Eväät kaivettiin esille, kerrottiin huonoja vitsejä ja melottiin tulevan kesän reissuja etukäteen. Samalla juhlistettiin hieman tulevaa vappuakin pari päivää etuajassa.

Yläkerta kutsuu
Sää oli muuttunut niin ikäväksi, ettei melonta innostanut, mutta hetken mielijohteesta saimme päähämme testata kuivapukuja. Omalla puvullani on nyt aluillaan viides melontakausi ja halusin kokeilla kuinka talven aikana tekemäni kaksi paikkaa pitävät ja miten hyvin kylmässä vedessä pysyy sen kanssa lämpimänä. Osalla porukasta oli talven aikana hankittu uusi puku ensi testissä.

Uusi puku testissä
Vesi pysyi hyvin puvun ulkopuolella ja urheilukerrastossa ja ouhessa fleecessä tarkeni polskutella hyisessä (+3° C) vedessä varsin hyvin. Kymmenessä minuutissa ei tullut kylmä kuin hieman sormille. Kädessä minulla olikin ohuen ohuet vettä läpi laskevat joustavat neopreenisormikkaat. Hieman paksummissa hansikkaissa sormetkin olisivat luultavasti pysyneet lämpiminä. Loppuen lopuksi pari kajakkiakin taisi käväistä päivän kuluessa pienellä koemelonnalla.

Kajakkien ulkoilupäivä






lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kevyt kaupunkikierros


Kevään kelit eivät totisesti ole hemmotelleet. Vuoden viimeisissä sisäallasharjoituksissa perjantaina sovimme lähtevämme lauantaina 22.4. pienellä porukalla melomaan, kun kerrankin viikonlopuksi oli luvassa kohtalaista säätä.

Seikkailu odottaa, etelässä näkyy sinistä taivasta.
Aamukymmeneltä meitä oli vajalla yhteensä kuusi melojaa. Viisitoista minuuttia myöhemmin kajakit olivat vesillä ja niiden keulat osoittivat etelään. Päätimme kiertää Kotkansaaren vastapäivään. Tuuli oli lähes olematon ja aurinkokin paistoi, sillä meri oli suurimmalta osaltaan vapaa pilvistä, vaikka mantereella näyttikin heikommalta.

Pian on lounastauko, pohjoisessa pilvistyy.
Katariinanniemen kärkeen päästyämme päätimme käväistä pienellä varikkopysähdyksellä Varissaaressa etsimässä sinne piilotettua geokätköä. Tämä löytyikin nopeasti ja pian istuimme taas kajakeissamme. Seuraava etappi oli suunnitelman mukaan Kuusisen rannalla sijaitseva kalaravintola. Odotimme sitä vesi kielellä, olihan jo lounasaika.

Terassilla
Käytimme laiturinamme saunalautan terassia, jonne nostimme kajakit vierailun ajaksi. Rannassa savustettiin parhaillaan vastapyydettyä lohta ja viereisellä laiturilla kalastaja korjaili pyydyksiään. Astuimme sisään tupaan, josta vapautui juuri sopivasti meille oikean kokoinen pöytä. Sulauduimme hyvin joukkoon eikä tässä merellisessä miljöössä kukaan tuntunut kiinnittävän suurempaa huomiota päällämme oleviin kuivapukuihin. Liivit ja aukkopeitteet olimme sentään jättäneet kajakkeihin.

Soppa maistui
Tuoreesta kalasta keitetty lohisoppa maistui ruisleivän kanssa mainiolle ja oli mitä parhainta matkaevästä. Päälle nautimme vielä kupit kahvia ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti kantasatamaa.

Sade uhkaa pohjoisesta.
Paperitehtaan kohdalla taivas vetäytyi siniharmaaseen pilveen, joka ropsautti pienen tovin hentoa sadetta niskaamme. Pian taivas kuitenkin jälleen selkeni ja matka jatkui hyvässä kelissä kohti vajaa. Hovinsaaren rannassa ihmettelimme syksyllä uponnutta moottorivenettä, joka lojui vahingoittuneena paikoillaan. Juuri ennen jäiden tuloa tehdyt nostamisyritykset eivät olleet onnistuneet ja talvi oli tehnyt tehtävänsä.

Hovinsaaren hylky
Kotimatkalla paistoi taas aurinko ja kajakki tuntui kulkevan miltei itsekseen. Kiire ei painanut meistä ketään, joten käytimme tähän leppoisaan 14 kilometrin päivämelontaan pysähdyksineen yhteensä neljä tuntia. Ei ehkä kovin tehokasta, mutta juuri siksi niin rentouttavaa. Kuka voisi keksiä parempaakaan tapaa viettää keväistä lauantaita?





sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Uusi viisikko

Talven aikana Kotkan melojille hankittiin viisi uutta kajakkia korvaamaan vanhempia, käytössä jo kuluneita edeltäjiään. Pääsiäispäivänä sää oli niin arktinen, että viime vuosina jo pieneksi perinteeksi muodostunut Munamelonta Lehmänsaareen jäi tänä vuonna tyystin tekemättä, sen sijaan kannoimme seuran uudet kajakit vajan nurmikolle pientä vertailua ja koemelontaa varten.

Uudet kajakit koemelontaa odottamassa. Edessä punainen Sirona ja sininen Scorpio.
Keskellä oranssi Vortex ja takana keltainen Essence ja valkoinen Fury.
Hankintaa tehtäessä pyrittiin huomioimaan seuran olemassa oleva kalusto niin, että jäsenille saataisiin mahdollisimman monipuolinen ja innostava valikoima erityyppisiä  ja - kokoisia kajakkeja, jotka palvelisivat hyvin myös kurssikäytössä. Varsin monipolvisen prosessin jälkeen ostettavaksi valikoituivat Tiderace Vortex, Peception Essence 16, Kayman Fury LV, Valley Sirona 16-1 RM ja P&H Scorpio LV. Koska seuralla on jo ennestään riittävästi suurikokoisia lasikuituisia retkikajakkeja, painottui hankinta pienempiin ja keskikokoisiin muovimalleihin ja Furysta sekä Scorpiosta päädyttiin pienempiin LV-versioihin.

Sironan ja Scorpion pohja on hieman pyöreä, Vortexin ja Fyryn tasainen.
 Essencessä on havaittavissa lievää v-muotoa.

Meloimme ja kääntelimme kajakkeja lähivesillä ja rannassa sunnuntaipäivän ratoksi ja yleisvaikutelman saamiseksi. Aina vaihdon yhteydessä vertailimme kokemuksiamme ja vaikutelmiamme. Metodi ei ollut mitenkään tieteellinen ja seuraavat luonnehdinnat perustuvatkin vain lyhyisiin ensivaikutelmiin lähes aallottomissa olosuhteissa ja ovat muutenkin puhtaasti subjektiivisia. Kukin löytää varmasti itse omat suosikkinsa, Antin astetta analyyttisemmat kommentit samoista kajakeista löytyvät hänen omasta blogistaan.

Essence on tasaisen varma.
Omistan itse Peception Essencen ja olen melonut sillä arviolta parituhatta kilometriä, joten en siihen tässä yhteydessä istahtanut. Essencessä on kaunis, hieman v-mallinen runkomuoto ja suorahko kölilinja. Kajakin terävä, mutta melko matala keula leikkaa hyvin aaltoja ja se käyttäytyy muutenkin selkeästi ja johdonmukaisesti kaikissa olosuhteissa. Se ei ehkä varsinaisesti ihastuta millään erityispiirteellä, mutta on takuuvarma ja luotettava peruskajakki monenmoiseen melontaan. Se on varsin suuntavakaa ja toimiva retkikajakki, mutta samalla se tottelee melko kivasti kallistusohjausta. Jalkatilaa on runsaasti ja istuianukko on suuri, kajakki on myös varsin vakaa. Rakenne on yksikerrospolyeteeniä, mutta v-mallisen rungon köli antaa tälle viisimetriselle kajakille riittävän pituusjäykkyyden. Ainoana tästä viisikosta Essencestä puuttuu päiväluukku melojan edestä. Tässä pienemmässäkin Essencen mallissa riittää hyvin tilaa vähän keskikokoista isommallekin melojalle. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Varma

Sirona on näppärä pyöritellä.
Valley Sirona on melko uusi malli, jota on saatavana sekä muovisena että lasikuituisena. Tämä muovinen RM-malli ei ole kuin 490 cm pitkä, mutta tilaa ja kantavuutta riittää vielä Essenceäkin enemmän. Pienestä pituudestaan huolimatta kajakki vaikutti selvästi suurimmalta tässä joukossa. Tyhjänä tämä kajakki kellui korkealla ja oli erittäin ketterä ja helppo käännellä niin paikallaan kuin vauhdissakin. Melonta tuntui myös varsin kevyeltä, mutta pidemmällä taipaleella tämä lyhyehkö ja leveähkö kajakki tuskin on joukon nopein. Kallistettaessa tämä kajakki oli yllättävän vakaa. Tätä oli todella mukava käännellä rantakaislikossa, mutta pidemmällä retkellä suuntavakautta kaipaisi varmasti lisää, nyt evää joutui käyttämään reilusti jo melko maltillisessa sivutuulessa. Ehkäpä parikymmentä kiloa retkilastia saa kajakin uimaan syvemmällä ja käyttäytymään hieman rauhallisemmin. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Leikkisä

Vortexissa on hyvä ergonomia, istuinaukko on kuitenkin edestä kapea.
Tiderace Vortex on varsinaisesti suunniteltu vuorovesiaalloilla leikittelyyn. Se on tasapohjainen ja jyrkkäpalteinen kajakki, jossa on kaksi negatiivista köliä jäykistämässä kerrosrakenteista polyeteenimuovia. Rokkeria rungossa on jonkin verran. Tämä kajakki vaikutti jämäkältä ja erittäin vakaalta. Siihen mahtuu isompikin meloja ja sen ergonomia on valmistajalle tyypilliseen tapaan erinomainen. Suhteellisen leveästä rungosta huolimatta melonta-asento on mainio ja kannen viisteet mahdollistavat tehokkaan melan käytön. Tätä 505 cm pitkää kajakkia pyörittelee kevyesti vaikka paikallaan ja kaatumaan sitä ei kyllä vahingossa helpolla saa. Kajakki tottelee hyvin evää ja ohjausta ja on Sironaa helpompi meloa suoraan. Tasainen pohja, jyrkät palteet ja leveä runko vaativat melojalta kuitenkin voimia ja mitenkään erityisen kevyeksi eteenpäin melomista ei voi väittää. Myös pienet pyöreät luukut saattavat hankaloittaa kajakin lastaamista retkikäytössä. Myötäaallokossa Vortex on varmasti mukava menopeli. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Ketterä

Fyry on kevyt kantaa ja meloa.
Cayman Fury LV on hankituista kajakeista ainoa komposiittirakenteinen. Se vaikuttaa laadukkaalta ja on muita hankittuja kajakkeja selvästi kevyempi ja jäykempi. Se on pituudeltaan muiden hankittujen kajakkien mittainen, mutta tulitikun pituuden verran niitä kapeampi. Runkomuodoltaan Fury muistuttaa eniten Vortexia. Tasaisen pohjan ansioista kajakki ei kapeudestaan huolimatta ole mitenkään erityisen kiikkerä, joskin pientä huolellisuutta aloittelijoilta ehkä kaivataan. Hieman yllättäen tässä mallissa korostuvatkin kenties eniten normaalille retkikajakille tyypilliset piirteet, se kulkee vakaasti suoraan ja sitä on joukon kevyin meloa, mitenkään erityisen ketterä se välttämättä ole. Kapeuden ja rungon viisteiden ansioista melan saa upotettua aivan kajakin viereen ja veto on siten tehokas. Istuin tuo mieleen Tideracen mainion penkin, mutta muuten ohjaamoergonomia ei ole yhtä hyvä. Kajakkiin sopii pitkäjalkainenkin, mutta kajakin tilavuus, jalkatilan kapeus ja reisitukien mataluus rajaavat melojan maksimikoon noin 180 cm / 80 kg / kenkä 43 paikkeille. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Kevyt


Scorpiossa on...
Viimeinen vertailluista kajakeista oli sininen P&H Scorpio LV. Tätä uudempaa MK II -mallia on saatavana sekä perinteisellä evällä että ns. scudderilla varustettuna. Hankkimamme mallin evän kontrolli toimii narulla yleisesti käytetyn vaijerin asemesta. Itse kajakki osoittautui erittäin mukavaksi meloa. Alkuvakaus ei ehkä ole kaikkein suurin, mutta pienen kallistuksen jälkeen tämä kajakki oli oikein tukeva. Kallistusohjausta se totteli erinomaisesti ja kulki muutenkin pienellä vaivalla juuri sinne minne meloja halusi. Scorpion pyörittely paikallaan tai pienessä vauhdissa ei ole aivan yhtä kevyttä kuin Sironan tai Vortexin, mutta toisaalta se kulkee kevyesti eteenpäin ja ergonomia on lähes Tideracen luokkaa. Tilaa tässä 508 pitkässä ja 53cm leveässä LV-versiossa ei ole sen enempää kuin Cayman Furyssakaan, joten melojan maksimimitat asettuvat samoihin lukemiin. Retkeilykäytössä scudder-valmius verottaa turhaan pakkaustilaa tämän muuten mainion kajakin takarungosta. Yhdellä sanalla luonnehdittuna: -Monipuolinen

...hyvät pyörähdysominaisuudet.





sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

On the beach



Kuten viikko aiemmin ennustin, tie merelle oli nyt auennut. Lähdimme Pasin kanssa aamu kymmeneltä melomaan auringonpaisteessa ja myötätuulessa myötävirtaa kohti etelää. Västäräkki jäi vajan edustalle jään reunalle tepastelemaan ja kajakit kulkivat kevyesti. Kuivapuvussa tuli kuuma ja olo oli muutenkin kesäinen.


Vajaa tunnin melottuamme kohtasimme Katariinan niemen päässä Mansikkalahden vajalta lähteneen Antin. Yksissä tuumin otimme suunnaksemme tutun Lehmän saaren. Tällä kertaa päätimme mennä pitämään makkarapicnic-partya poikkeuksellisesti itärannalle. Tähän aikaan vuodesta siellä saisi varmasti olla rauhassa ja poukama tarjoaisi aurinkoisen rinteen ja sopivan suojan pohjoisen puolelta käyvälle tuulelle.


Mantereen jäädessä taakse ja saaren rannan lähestyessä alkoi aallokko pikkuhiljaa kasvaa. Kajakin keinuminen tuntui mukavalta pitkän talven ja tasaisen uimahalliveden jälkeen. Surffikynnystä ei sentään ylitetty, vaikka myötälaineesta olikin hieman työntöapua. Jännitimme, olisiko salmi jäistä vapaa.


Jää ei hidastanut menoamme Lehmän ja Kuutsalon välisessä salmessa, mutta laguuni oli vielä jääkannen alla. Antti jäi toviksi kelkkailemaan kajakillaan jään päälle, Pasin ja minun vetäessä kajakkimme auringossa sulaneelle rantakaistaleelle. Pilkoimme puita tylsällä kirveellä ja sytytimme tulet.



Aurinko porotti mäen rinteellä olevaan grillikatokseen niin, että minun piti ensi riisua aito 80-lukulainen taukotakkini ja kuivatella tulomatkalla kostuneita melontavaatteita paitahihasillani tepastellen. Makkarat maistuivat ja eväät hupenivat auringossa istuskellen. Pian oli aika siirtyä takaisin kajakkeihin.


Koska salmi oli osoittautunut lähes jäättömäksi, lähdimme kiertämään saarta. Aivan etelärannalla, Ollinkarin kohdalla oli lyhyt jääkannas, joka oli varsin helppo ylittää ilman hakkujakin rannan puolelta. Joutsenia oli kovasti jokaisessa lahdessa. Sillä täällä rantoja koristi vielä sulamattomat ajojääröykkiöt.


Lähtiessämme olin seurannut huolestuneena saaren keskiosan männynlatvojen taipumista, olihan kotiin reilun kymmenen kilometrin vastatuuliosuus. Heti eteläkärjen sivuutettuamme tuuli iskikin päin naamaa ja hidasti aika lailla kajakkien kulkua. Vesi pärskyi rannan matalikoissa ja roiskautti aina välillä annoksen auringossa lämmennyttä naamaa jäähdyttämään. Suolavesi maistui hyvältä uima-altaan kloorin jälkeen.


Melaa oli lapettava melkoisen päättäväisesti, mikäli tahtoi edetä vastatuulessa edes jonkinlaista vauhtia. Montussa nautittujen makkaroiden ja muiden eväiden tarjoama energialataus tuli nyt tarpeeseen, sillä polttoaineenkulutus kasvoi melkoisesti tulomatkaan verrattuna. Aurinkokin vetäytyi sopivasti pilveen ja välillä ropautti hetken rakeita. Saimme tuntumaa hieman karumpaankin melontaan ja jouduimme pohrustamaan pitkälti toista tuntia ennen kuin Kotkan saaren ranta alkoi tarjota sen verran suojaa, että meno hieman keveni.


Varissaaren jälkeen Antti suuntasi Mansikkalhteen ja minulla ja Pasilla oli vielä tunnin urakka Keisarinsataman halki kohti Metsolaa. Sen verran kesäterässä ukkelit olivat, että päätimme pitää varikkopysähdyksen Katariinan niemessä ja palautella hetken voimia ennen loppusuoraa. Vaikka tuuli ja aallokko alkoivatkin helpottaa, tiesimme vastavirran voimistuvan sitä enemmän, mitä lähemmäs vajaa pääsisimme.



Loppumatkasta sää taas selkisi ja aurinko alkoi uudelleen paistaa. Sopivan väsyneinä kello neljän jälkeen raahasimme kajakkimme takaisin vajan uumeniin. Harvoin runsaan parinkymmenen kilometrin lenkin jälkeen olo on ollut näin pehmeä. Vastatuuli ja talvella rapistunut melontakunto tekivät tehtävänsä. Mieli oli kuitenkin hyvä. Oli mukava päästä pitkästä aikaa merelle melomaan.






sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Vihdoinkin vesillä

Jäät hidastivat vielä hieman, mutta muuten melonta maistui
Jäiden lähtö on leudosta talvesta huolimatta reilu pari viikkoa edellisiä vuosia myöhässä. Edellisen kerran istuin merikajakissa uudenvuodenpäivänä. Merimelontaan tuli siis kolmen kuukauden talvitauko. Keli ei nytkään varsinaisesti houkutellut, mutta kun aprillipäivän jälkeiseksi sunnuntaiksi sattui tyyni sää, ei tilaisuutta yksinkertaisesti voinut jättää käyttämättä.

Lumet lähtivät vajan nurmikolta aikaisemmin kuin jäät merestä.
Taaimmaisena seuran uusi P&H Scorpio LW
Kolmeen mieheen nostelimme kajakit vajasta ensin nurmikolle ja nurmikolta jään reunalle ja hyppäsimme kyytiin. Melonta maistui, vaikka avovesialue jokisuistossa ei vielä kovin laaja ollutkaan. Olkapään kestävyys hieman huolestutti, mutta ainakaan tällä verkkaisella kolmen tunnin sessiolla ei ongelmia ilmennyt. Luottavaisin mielin jään siis odottelemaan säiden lämpiämistä ja retkien pidentymistä. Eiköhän seuraavana viikonloippuna Keisarinsatamakin ole jo auki ja tien merelle pitäisi olla esteetön.

Tie merelle auennee seuraavaksi viikonlopuksi

Pekka testaa seuran uutta kajakkia