Heikoilla jäillä

Langinkosken alajuoksulla 14.3.2015

Maaliskuun puolivälin viikonloppuun sattui loistava sää. Aurinko paistoi koko terältään ja lämpötila auringossa sai hikikarpalot otsalle. Edellisviikon lauhat ja harmaat kelit olivat haurastuttaneet jäät lähes olemattomiin ja uhkarohkeimmatkin pilkkijät olivat auringonpaisteesta huolimatta jääneet jo kotiinsa. Tyynten pakkasöiden jäljiltä meren pinnalla oli aamuisin pientä riitettä, joka puoleenpäivään mennessä suli pois. Edellinen viikko oli ollut kiireinen ja koin ansainneeni rentouttavan viikonlopun melonnan parissa.

Ensimmäisen kerran karkasin vesille jo perjantaina heti työpäivän jälkeen. Pienellä järjestelyllä onnistuin tekemään kahden ja puolen tunnin jäätiedustelukierroksen ennen illan hallivuoroa. Melontatekniikka oli talven jäljiltä hieman hukassa ja edellisen viikonlopun lenkki olikin tuntunut lähinnä käsivarsissa. Nyt jätin turhat välinekikkailut pois ja yritin löytää kadonnutta tuntumaa. Meno maistui ja melonta tuntui viikon takaista kevyemmältä. Illalla olkapäät hieman aristivat, mutta kädet jaksoivat hyvin. Seuraavana aamuna olkapäät olivat teräkunnossa ja edellisen illan rasitus tuntui lähinnä reisissä ja hieman keskivartalossa. Olin siis saamassa juonen päästä kiinni.

Jää oli jo aika haurasta

Illalla uimahallissa yritin treenata vasemman puoleista eskimopyrähdystä parempaan kuntoon. Jostain syystä se tuntuu olevan huomattavasti haastavampaa kuin oikealle. Normaalin takakansieskimon pystyn tekemään molemmilta puolilta, mutta muita pyörähdystyylejä olen harjoitellut ainoastaan oikealta. Samalla tuli taas kerran mietittyä kuinka kaukana nämä uimahallieskimot ovatkaan todellisesta pelastautumistilanteesta. Harjoituksia täytyy siis jatkaa luonnonvesissä täysissä melontavarusteissa heti, kun vedet hieman lämpenevät. Illan harjoituksen päätteesi sovimme porukalla tapaavamme seuraavana päivänä vajalla.

Melkein kuin kesällä

Lauantaina vajarannassa oli kuhinaa, kun vesille lähti samanaikaisesti peräti seitemän melojaa. Antti lähti samaan aikaan Mansikkalahdesta testaamaan uutta kajakkiaan. Tarkoituksenamme oli kohdata Merituulentien sillalla, mikäli kevään eteneminen sen vain sallisi. Keisarinsatamassa ryhmämme jakaantui kahtia toisten jäädessä etsimään reittiä jääkannaksen läpi ja toisten suunnatessa Langinkoskea kohti. Jäässä oli kuin olikin veneen joskus aiemmin tekemä railo, jota pitkin pääsi hieman ontuen varsin pitkälle. Viimeiset satakunta metriä railo oli mennyt umpeen jäiden painuttua limittäin toistensa alle. Hakkujen avulla selvitin itseni avoveden puolelle, josta pienen kierroksen jälkeen palasin samaa uraa pitkin takaisin toisten luo. Samaan aikaan kalastajavene yritti Hirssaaren rannan läheisyydessä murtaa auki väylää Etukylään. Siellä jää vaikutti huomattavasti paksummalta.

Melkein hauskempaa kuin kesällä

Lähdimme etsimään muita Langinkosken suunnasta. Kiersimme Kortetsaaren ja pysähdyimme sen eteläkärkeen leikittelemään. Talven jälkeen into oli kova. Kesken kisailujen melontakaveri lausahtikin osuvat sanat: -Tämähän on melkein hauskempaa kuin kesällä. Lopulta yhytimme toisen porukan vajalta kavitaukoa pitämässä. Hetken jutusteltuamme päätimme pakata kajakit vajaan ja jatkaa harjoituksia seuraavana päivänä.

Kahvitauko vajan edustalla

Sunnuntaina porukka oli harvennut, meitä oli rannassa vain kaksi. Tunnin verran kiertelimme samoja reittejä kuin edellisenäkin päivänä. Kävimme Munsaaren rannassa ja kiertelimme jään reunaa pitkin toteamassa että väylä avomerelle on samassa kunnossa kuin lauantainakin. Läpimenoon tarvittaisiin siis vähintäänkin naskaleita. Käännyimme takaisin ja kaverin lähdettyä jäin yksin melomaan. Kiersin Kortetsaaren ja kävin Sikosaaressa toteamassa, että vapaa vesi yltää siellä veneluiskalle asti. 

Kiitos Para, teit miehen työn!

Vajaa kohti meloessani näin, kun Metsolassa laskettiin veteen kevään ensimmäistä meriläistä, vanhaa kymmenmetristä fiskaria. Kotvan kuluttua tämä rymisteli jo kovaa vauhtia kohti etelää. Mielessäni kävi, yrittääköhän se avomerelle asti. Lähdin uteliaana perään. Hetken päästä vene palasi takaisin, mutta minä jatkoin eteenpäin. Kävi juuri, kuten olin arvellutkin. Se oli käynyt avaamassa väylän läpi jääkentän. Nyt olin vapaa!

Eläkoon avomeri!

Kotiinpaluu Koillisväylää pitkin

Meloin Merituulentie sillan ali ja kävin Myllynrannassa kääntymässä. Pidemmälle en tohtinut, olinhan ollut matkassa jo kolmatta tuntia. Takaisin tullessani väylän alkupään aukkoa sai hieman hakea, mutta jään reunaa seuraamalla se kuitenkin löytyi. Kaivoin kameran liivin taskusta ja laitoin sen etukannelle kuvaamaan tätä juhlavaa Koillisväylän purjehdusta. Jääkentän loputtua lauttoja seilasi aina Höyrypanimolle asti niin tiheässä, että niiden välissä joutui välillä pujottelemaan aivan tosissaan. Ilmeisesti jään reunasta oli lohjennut isompi lautta, joka oli hajonnut näiksi pienemmiksi paloiksi. Tällä menolla koko lahti on parissa päivässä vapaa. Rannassa vajalla tapasin vielä muutamia tuttuja melojia. Olipa mahtava viikonloppu!

Näkemiin talvi!