maanantai 9. maaliskuuta 2015

Melontahanskaa metsästämässä

Täydellistä melontakäsinettä tuskin löytyy. Henkilökohtaiset mieltymykset ja tarpeet sekä käyttöolosuhteet vaihtelevat suuresti. Monenmoisia käsineitä olen kokeillut, mutta mieluiten meloisin paljain käsin, mikäli se vain olisi mahdollista. Melko usein kädet on kuitenkin viiman ja kylmän veden takia verhoiltava hanskoihin. Rannassa kajakin kanssa touhutessa torimummon käsineet eli perinteiset kynsikkäät toimivat hyvin. Koska sormenpäät ovat auki, onnistuu pienikin näpertely ja villa tunnetusti lämmittää märkänäkin. Kylmällä säällä rannassa taukotakin seurana käytän reiluja topparukkasia. Niiden avulla saa veren kiertämään kylmettyneissäkin sormissa. Vesillä tilanne onkin sitten paljon hankalampi. Seuraavassa satunnaisia havaintoja eri tilanteisiin sopivista ja sopimattomista käsineistä omaan lyhyeen kokemukseeni perustuen.

Osa kokeilemistani käsineistä
Syksyllä iltojen viiletessä ja vesien jäähtyessä olen joskus pitänyt ylhäällä vasemmalla näkyviä käytöstä poistettuja purjehdushanskoja tai vastaavia. Nämä kyllä kastuvat ja heikentävät vähän melaotetta, mutta auttavat silti pitämään käsiä hieman lämpimämpinä varsinkin tuulisemmalla säällä.

Alarivissä vasemmalla on Bilteman neopreeniselkäiset ja nahkakämmeniset edulliset vesiurheilusormikkaat. Nämä ovat märkinä hieman hankalat pukea ja riisua, mutta neopreenin takia edellisiä jo selvästi lämpimämmät. Kovin pitkälle syksyyn ei näilläkään pärjää. Kämmenpuoli on kohtalaisen ohutta nahkaa, joten melottavuus säilyy siedettävänä.

Ylhäällä keskellä on kahdet erilaiset neopreenisormikkaat, jotka molemmat ovat hankittu Motonetistä. Vasemmanpuoleiset Otsot ovat kankeat ja helposti rikkoutuvat. Paksun sormikkaan melaote on uutena onneton, mutta parempi toki tämäkin kuin turvallisuusriskin muodostavat kylmästä tunnottomat kädet. Kuluneena Otsot muuttuvat hieman käyttökelpoisemmiksi. Parhaimmillaan ne ovat, kun kämmenpuolen kumi on kokonaan kulunut ja melan ja kämmenen välissä on enää vain ohut verkko. Nyt kädet kastuvat heti, mutta selkäpuolen paksu neopreeni lämmittää märkääkin kättä kohtuullisesti.

Saman liikkeen Inuit Ice Gripit ovat Otsoja ohuemmat ja huomattavasti notkeammasta materiaalista valmistetut. Ne on myös saumattu täysin vedenpitäviksi ja ovat edellisiä monin verroin kestävämmät ja mukavammat. Olen pärjännyt näillä kohtalaisesti jopa nollakeleillä. Sormikasmainen rakenne ei kuitenkaan riitä todella kylmiin olosuhteisiin. Näitä voin silti suositella muillekin, vaikka tuntuma toki kärsii joustavan neopreenin hyllyessä kämmenen ja melan varren väliissä. Myös kameran käyttö onnistuu näillä hanskoilla vielä joten kuten.

Alhaalla keskellä olevat harmaat tiskihanskoja hieman paksummat kumisormikkaat pitävät sormet kuivina, mutta eivät lämmitä. Kun sisälle pujottaa silkkisormikkaat, tulee paketista  jäykkä ja kumihanskoja on hankala pukea niiden päälle. Nyt tällä yhdistelmällä kuitenkin tarkenee siihen asti, kunnes kädet ovat hikoilleet kumihanskan sisäpuolen kosteaksi. Tämän jälkeen alkaa kylmettyminen ja hiertymien synty. Muutamia kertoja kokeiltuani olen hylännyt ajatuksen tällaisilla melomisesta.

Samat hanskat kämmenpuolet ylöspäin
Tiskihanskojen vieressä oikealla on perinteiset rouherukkaset. Rukkaset toimivat sormikkaita paremmin, mutta ongelmat ovat saman tyyppisiä, joskin lievempiä. Viimeistään pakkasella nämäkin vaativat sisäänsä vaikkapa villalapaset lisäeristeeksi. Nyt paketti jäykkenee ja lopulta sisäpuoli kostuu nihkeäksi, koska kumi ei hengitä. Kostean käsineen lämmöneristyskyky heikkenee ja hiertymien riski kasvaa märkien käsien hautuessa itsensä pehmeiksi. Rouherukkasten varret ovat myös niin lyhyet, että niistä solahtaa vesi helposti sisään. Lyhytvartiset rukkaset on kyllä miellyttävän helppo sujauttaa käteen. Värkkäsin yhteen pariin jatkovarret, jotta veden sisään lorahtamista ei tarvitsisi niin paljoa varoa. Varsien myötä rukkasista tuli kuitenkin hankalakäyttöiset ja revinkin ne pian pois. Samalla hylkäsin koko käsineet.

Rouherukkasten tilalle hankin Hikon punavartiset melarukkaset. Ne on valmistettu nylonista ja kiinnittyvät tarroilla melan varteen. Kämmenosan sisällä on miellyttävää fleeceä ja melaa pidellään rukkasen sisässä paljain käsin. Melarukkaset kastuvat sisältä, mutta pysyvät silti yllättävän lämpiminä. Ote melasta on yhtä hyvä kuin kesälläkin. Pitkähköä varsiosaa olen pitänyt taitettuna pukemisen helpottamiseksi. Aluksi tunne siitä, että kädet ovat kiinni melassa, voi tuntua pelottavalta, mutta siihen tottuu nopeasti. Hanskat eivät myöskään pääse itsekseen karkuun ja niiden pukeminen on helppoa. Melarukkaset ovat melko lämpimät ja monikäyttöiset ja ne sopivat syysviileitä kylmemmillekin keleille. Melarukkasten suurin ongelma liittyy mahdolliseen pelastautumiseen kylmällä talvikeleillä. Vedessä ollessa läpimärkä rukkanen ei juuri lämmitä, puhumattakaan siitä, että mela täytyisi laskea kädestä uimisen tai kajakkiin nousemisen takia. Tällöin vaara käsien kylmettymisestä toimintakelvottomaan kuntoon on ilmeinen. Melarukkaset ovat kuitenkin omasta mieltymyksestä riippuen ja käsineiden rajoitteet tuntien melko käyttökelpoinen vaihtoehto monenlaiseen menoon.

Uusin hankintani on umpineopreeniset NRS Toaster Mitts -rukkaset. Selkäpuolen materiaali on tavallista neopreenia ja kämmenpuoli hieman ohuempaa ja tiiviimpää materiaalia. Sisäpinta on nukkainen ja lämmin. Rukkaset on pitkälle mietitty ja ne eristävät hyvin ja pitävät kädet lämpimämpänä kuin mitkään muut hanskani. Rukkanen on muotoon ommeltu ja ote melasta on siedettävä ohuemman kämmenpuolen ansiosta. Jostain syystä tämän rukkasen saumoja ei ole käsitelty vedenpitäviksi ja melottaessa ne siis pikkuhiljaa kastuvat sisältä. Tästä huolimatta lämmöneristävyys säilyy hyvänä, eikä kosteudesta tunnu olevan sen suurempaa haittaa. Pidempää kokemusta näistä hanskoista ei minulla vielä ole, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että näistä tulee suosikkini kylmille vesille ja talvimelontaan.

edit. 17. 12. 2020

Tämän hetkinen suosikkini on Motonetin Inuit Ice Grip neopreenisormikas, jonka päällä on lyhyt ja ohut tuulipussi. Toimii yllättävän hyvin, vaikka sormikkaat kastuvat, tuuli ei pääse suoraan niitä jäähdyttämään.

3 kommenttia:

  1. Kun on muuten lämpöisesti pukeutunut, kädetkin pysyvät helposti lämpöisinä. Liian kevyellä vaatetuksella kädet palelevat hyvilläkin hanskoilla. Kun kehossa on liikkunnalla aikaansaatu hyvä peruslämpö, ei paljaatkaan sormet heti kohmetu edes veden varaan joutuessa.
    Mielenkiintoinen juttu. Kärsivällisesti olet viitsinyt vertailla eri käsineitä.

    VastaaPoista
  2. Itse käytän noita Bilteman neopreenipurjehdussormikkaita (järkyttävä yhdyssana). Niillä olen pärjännyt toukokuusta marraskuulle kunhan ei uita sormiaan koko ajan vedessä.

    VastaaPoista
  3. Tuo Bilteman sormikas on varsin toimiva ja kustannustehokas ratkaisu, mikäli kädet vain pysyvät sen avulla riittävän lämpiminä. Itse olen alkukeväästä ja loppusyksystä kaivannut hieman järeämpää varustusta.

    VastaaPoista