Kevättä odotellessa

Maaliskuun puolivälin upeiden kelien jälkeen takatalvi iski koko voimallaan. Lämpötilat putosivat lähes kymmenen astetta, tuuli tuiversi ja luntakin tuprutti aimo annos. Välissä löytyi toki melontakelejäkin, vaikka ei aina niin kovin keväisiä. Maaliskuussa plakkariin tuli kahdeksan melontakertaa ja pääsiäispyhinä muutama lisää. Uutta kajakkiani olen ulkoiluttanut nyt kymmenkunta kertaa.

Norssalmessa 22.3.

Loppukuusta kävin itsekseni viidesti melomassa noin kahden ja puolen tunnin lenkin. Pääsiäispyhinä oli melontaseuraa ja lenkit hieman pidempiä. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä kävimme paistamassa makkarat Lehmässä ja toisena pääsiäispäivänä Ruonalan suuntakin oli jo auki ja pääsimme Äyspäälle kiertämään Liustit sekä paluumatkalla Hirssaaren. Kuulopuheiden mukaan kantasatamastakin pääsee jo läpi.

18.3.oli peilityyntä ja merellä ajelehti vielä isoja jäälauttoja.
Tämä kuva on Havourin länsipuolelta.

20.3. oli kevätpäiväntasaus ja auringonpimennys.
Iltapäivällä esiintyi lisäksi vielä komea halo.

Uusi kajakkini on edellistä, Perception Essenceä kapeampana ja kanneltaan paremmin muotoiltuna erittäin mukava meloa, myös sen istuma-asento on mainio. Reisituet ovat hyvät ja riittävän lähellä toisiaan, jotta melonta-asento on tehokas. Toisaalta ne ovat niin lähekkäin, että polvet yhdessä melominen ei onnistu ja kajakkiin istuttaessa jalat täytyy pujottaa sisään hieman limittäin, yksi kerrallaan. Xplore vaikuttaa varsin kantavalta ja etenkin sen keula on Essencen keulaa pulleampi. Tästä seuraa, että vasta-aallokossa meno ainakin tyhjänä on jossain määrin kulmikkaampaa ja kosteampaa kuin aikaisemmin. Xploren tukevuus taas on parempi, mihin olin varautunut. Nousupyrkimys on evällä hyvin hallittavissa ja sen käyttöönkin alan olla jo tottunut. Aallon harjalla tai kallistamalla kajakin saa myös helposti kääntymään, vaikka se muuten onkin hyvin suuntavakaa. Niin mieleinen tämä uusi Tiderace on ollut, etten juuri ole vanhaa kajakkiani malttanut vajan orsilta alas nostaa, vaikka olinkin aluksi suunnitellut melovani alkukevään kelit pääosin sillä.

Sunnuntaina 22.3. oli jäätävä keli...

... välillä piti pysähtyä notkistelemaan paikoilleen jämähtänyttä säätöevää.

27.3. ei vielä päässyt kiertämään Hirssaarta.
Nämä veneet köllöttelivät Salakanniemen kalliolla.

Toisena pääsiäispäivänä koitti vihdoin vanhan sotaratsuni, Essencen vuoro. Halusin hieman vertailla kajakkeja keskenään. Täytyy todeta, että tällä keltaisella kajakilla oli mukava meloa. Istuma-asento vaikutti heti tutulta ja tuntui hyvältä, mutta erilainen keulanäkymä oudoksutti niin paljon, että minun piti tarkistaa kajakin tasapaino ja siirtää mukana olleet matkatavarat keulasta peräboksiin. Melontatuntuma ei ole aivan niin täsmällinen ja napakka kuin Tideracessa. En tiedä, johtuuko tämä enemmin muotoilusta vai materiaalista. Muovisen kajakin pinnassa aaltojen ääni ei myöskään kuulu yhtä terävänä kuin lasikuisen, joten meno oli tältä osin hiljaisempaa. Kajakki pysyi hyvin suunnassa eikä evää tarvinnut käyttää läheskään niin aktiivisesti kuin Tideracessa, toisaalta kajakin kääntely vaikutti sitten tahmeammalta. Tämä on luonnollista, sillä Essencessä on vähemmän rokkeria ja enemmän köliä kuin suhteellisen pyöreäpohjaisessa Xploressa. Essence tuntui vakaalta ja aaltoja sen terävä keula leikkasi Xplorea siistimmin. Lievä nihkeyden tuntu kulussa selittynee ainakin osittain edellispäivän lenkillä, joka painoi vielä jäsenissä. 

Molempi parempi.
Keltainen kajakki siirtynee kesän tullen mökkirantaan. 

Kantasatamaan ei vielä 3.4. ollut menemistä.

Kun en pitkäperjantaina onnistunut kiertämään Kotkan saarta,
piipahdin Kukourissa.

Hieman murheitakin uuden kajakin kanssa on ollut, osittain saan syyttää niistä itseäni. Kajakin valmistuksessa käytetty epoksi on erittäin kovaa ja pienikin kolhaisu ulkopintaan näkyy helposti hiushalkeamana rungon sisäpuolella. Itse laminaattiin tai kajakin lujuuteen nämä eivät vaikuta, mutta kirkkaassa epoksipinnassa näkyy tarkkaan katsottuna särö. Ensimmäisillä kerroilla en ymmärtänyt varoa riittävästi, joten jälkiä pääsi syntymään. Käyttöominaisuuksiin nämä eivät vaikuta, mutta kajakin mahdollista jälleenmyyntiarvoa ne tuskin lisäävät. Lasikuitulaminaatin elinkaaren kannalta olisi toki suotavaa, että pinta olisi täysin ehyt ja absoluuttisen vedenpitävä. Saapa nähdä, mitä näille tulen myöhemmin tekemään, fiksaanko vai annanko olla.

5.4. oli vuorossa jo toinen perinteinen Lehmän pääsiäisretki,
 tällä kertaa äijäporukassa.

Saaressa myös geokätköiltiin.

Näin kevällä merivesi oli ihmeen kirkasta.

Sain lopulta kahlattua loppuun Jim Danielssonin kirjan 100 000 kilometer i havskajak. 400-sivuisen opuksen lukeminen onnistui siis virkamiesruotsillakin. Kirja koostuu matkakertomuksista ja lyhyistä melontaa käsittelevistä ruotsalaslehdissä aiemmin julkaistuista artikkeleista. Punaisena lankana on matkamelonta, mutta varsinainen juoni puuttuu. Lyhyitä lukuja on helppo napsia huonollakin kielitaidolla yksi kerrallaan. Toisaalta juonen puuttumisen takia kirja jäi välillä yöpöydälle pölyttymään. Vajavaista kielitaitoa suuremmaksi harmiksi osoittautui paikallistuntemuksen puute. Tiiviillä tyylillä kerrottuja matkakertomuksia on mekaanista seurata, jos kohteisiin ja nimistöön ei ole omakohtaista kosketusta. Kohteita kirjassa ei sen kummemmin juuri taustoiteta. Kajakki kulkee ja nimet vaihtuvat, mutta tunnelma jää helposti etäiseksi. Osa näistä kertomuksista tulikin kahlattua varsin kursorisesti. Toisaalta kirjasta löytyi yllättävän tuttujakin paikkoja, kuten vaikkapa mökkivedet Virolahdella. Jopa Kotkan Melojien Metsolan vaja saunoineen mainittiin. Tällaiset kohdat herättävät tietenkin mielenkiinnon aivan toisella tavalla. Hieman enemmän käytännön vinkkejä olisin näin kokeneelta melojalta myös kaivannut.

Pääsiäisenä reitti Äyspäälle oli jo avoin.