Kiinnostuin grönlantilaismelasta pian melontaharrastuksen
aloitettuani. Ensimmäisen grönlantilaismelani veistin vajaa kymmenen vuotta
sitten. Myöhemmin tein niitä vielä pari lisää, kunnes tilasin Kiinasta
hiilikuituisen katkaistavan version vuonna 2015. Siitä lähtien tämä mela on
seurannut retkillä aina mukanani joko varamelana tai varsinaisena instrumenttinani.
Joinakin vuosina olen melonut valtaosan kesän kilometreistä kapealapaisella,
mutta viime aikoina se on etupäässä matkannut kajakkini keulakannella.
Varamelana grönlantilaismela on ollut mitä mainioin. Katkaistavana
versiona se sopii hyvin keulakannelle ja pitkän päivämatkan päälle se antaa hieman
erilaisen melontatekniikkansa myötä mukavasti lisäkilometrejä ja vaihtelua
siinä vaiheessa, kun matka alkaa muuten jo painaa. Viime vuodet olen kuitenkin
melonut lähes yksinomaan euromelaa käyttäen.
Tämän kesän alku meni avokanoottivoittoisesti mökkimaisemissa
lyhyehköjä lenkkejä tehdessä sekä iltatyynessä fiilistellen. Juhannuksen jälkeen
melontani on ollut vahvasti kajakkipainotteista. Aika moni viime aikojen lenkeistä
on tullut melotuksi melko voimakkaissa tuulissa. Tämä on tuntunut rasituksena
olkapäissä, erityisesti vasen olkapääni kipeytyy herkästi rasitettaessa. Sitä
on jo vuosia aiemmin tutkittu ultraäänellä, röntgenillä ja magneettikuvin sekä
kuntoutettu fysioterapeutin ohjeilla. Ortopedin mukaan kyseessä on normaali iän
tuoma rappeuma sekä pieni repeämä rustorenkaassa. Paras lääke on kuulemma pitää
lihakset kunnossa ja välttää kohtuutonta rasittamista.
Tässäkö apu olkapääongelmiin? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti