Tarkalleen ottaen melottavaa tuli 10km ja 130m. Toisin sanoen melontakausi 2023 on
nyt avattu.
Lähdin aamulla autolla katsomaan, josko Keisarinsataman
jääpeite olisi sulanut niin, että se mahdollistaisi merelle pääsyn.
Valitettavasti tulos oli negatiivinen, ennen avomerta oli vielä puolen kilometrin
levyinen jäinen kannas. Koska ilma oli mitä mainioin ja avovettä näkyvissä tämän
jääkannaksen rannan puolella Langinkosken suistossa, suuntasin seuraavaksi
vajalle katsomaan, oliko rannat siellä auki.
Vajarannassa oli toki vielä jonkin verran jäätä, mutta
vesille sieltä kyllä hyvin pääsisi. Olin juuri laittamassa viestiä kyselläkseni
melontaseuraa, kun havaitsin, että varttitunti aikaisemmin eräs toinen seuramme
meloja oli liikkunut samoilla asioilla vajan liepeillä. Pienen viestittelyn
jälkeen meitä olikin jo kolme innokasta vesille lähtijää.
Hurautin autolla kotiin, etsin kaapeista melontakamppeet ja
hotkaisin pakastimesta makaronilaatikon rippeet. Tämän jälkeen puin kuivapuvun
ja palasin vajalle, jonne toiset olivat juuri ennättäneet. Puolen päivän
jälkeen olimmekin sitten jo vesillä.
Meloimme aurinkoisessa ja melko heikkotuulisessa säässä
tuttua reittiä höyrypanimon ohi kohti Keisarinsatamaa. Täällä etenimme niin
pitkälle kuin pääsimme. Tämän jälkeen seurailimme jään reunaa kohti Hirssaaren
ja Munsaaren rantoja ennen kuin käännyimme takaisin kohti pohjoista.
Kiersimme vielä Kortetsaaren, tutkimme Langinkosken
pikkuhaaran ja käväisimme kosken alajuoksulla ennen kuin palasimme vajalle. Lopuksi
tein vielä pienen pyrähdyksen saadakseni matkamittariin tasalukeman. Arvioni
meni kuitenkin 130m pitkäksi. En antanut moisen vaivata itseäni, vaan kannoin
kajakkini hyvillä mielin vajaan. Tällainen parin tunnin pikapyörähdys upeassa
kevätsäässä riitti mukavasti avaamaan uuden melontakauden. Tästä on hyvä jatkaa
kohti kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti