Viides kauteni kajakissa

Itsenäisyyspäivänä 2017 (kuva: Heidi Hakala)

Melontavuosi 2017 alkoi räväkästi heti uudenvuodenpäivänä. Syksy 2016 oli ollut kylmä ja jäät olivat tulleet aikaisin. Joulukuussa ne olivat kuitenkin sulaneet mahdollistaen vuodenvaihteen melonnan. Lähdimme isolla porukalla Lehmään. Päivän lyhyyden takia nipistimme ajasta pari tuntia vieden kajakit autolla Mansikkalahteen. Näin reissu ei tullut kenellekään liian rankaksi tai kylmäksi ja ehdimme hyvin piipahtamaan maissakin. Tämän lenkin jälkeen alkoikin sitten pitkä kuiva kausi. Meri jäätyi heti seuraavana päivänä, joten tammikuussa ei enää melottu kuin uima-altaassa.

Kausi alkoi uudenvuodenpäivän retkellä lähisaareen

Helmikuussa ei melontakelejä ollut, eikä lumi riittänyt oikein hiihtämiseen. Löysin kuitenkin parin melojakaverin kanssa matkaluistelun. Harva se viikonloppu ajelimme Kouvolaan kiertämään Kuusaanlammelle aurattua rataa. Venenäyttelyn kajakkitarjonta tuli taas tutkittua tuttuun tapaan. Mitään järisyttäviä uutuuksia en siellä tällä kertaa kuitenkaan havainnut.

Helmikuussa aika kului luistellen

Maaliskuussa jää oli yhä niin vahvaa, että merelle ei aikaisemmista vuosista poiketen ollut menemistä. Kalustonhoitaja Pekka toi peräkärryineen syksyllä ostetut seuran uudet kajakit vajalle. Niitä käytiin porukalla ihailemassa ja kesää alettiin suunnitella yhä tihentyvää vauhtia. Oman muovikajakkini olin jo hyvissä ajoin käynyt hakemassa odottamaan jäiden lähtöä. Edelliset kaudet olivat opettaneet ettei jää ja lasikuitu ole paras mahdollinen yhdistelmä. Talven aikana vahvistelin omaa retkikajakkiani vielä entisestään kesän koitoksia silmällä pitäen. Asensin siihen mm. Keel Eazy - kölivahvikkeen.

Maaliskuussa odotin jo kovasti jäiden lähtöä

Meri vapautui jäistä pari viikkoa tavanomaista myöhemmin vasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Ensimmäistä kertaa pääsin vesille sunnuntaina 2.4. Seuraavana viikonvaihteena piipahdimme jo kevään ensimmäisellä päiväretkellä tutussa Lehmän saaressa. Kuun puolivälissä koemeloimme pienellä porukalla seuran uudet kajakit selvittääksemme, mitä oikein syksyllä oli tullut ostettua. Kaupantekohetkellähän vedet olivat olleet jo jäässä. Loppukuusta laskettiin seuran laiturikin ja teimme porukalla kivan retken kiertäen Kotkan saaren käyden välillä Kuusisessa nauttimassa lämmintä lohikeittoa vahvistuksesi. Vesille ennätin huhtikuussa yhteensä kuusi kertaa.

Alkukevään mukava lohisoppretki Kuusisen kalamajalle

Toukokuu oli taas tavanomisen kiireinen. Meloin pääasiassa itsekseni pieniä parin tunnin lenkkejä aina tilaisuuden tullen. Yhden hieman pidemmän päiväretkeen Kuutsaloon kuitenkin tein ja porukalla käväisimme kerran Niinilahdessa. Olin keväällä ilmoittautunut muutaman seurakaverin kanssa koko kesän mittaiseen melontakoulutkseen. Sen ensimmäinen kokoontuminen oli toukokuussa ja viimeinen lokakuussa. Tarkoituksena oli kehittää omia melontataitoja ja edetä pienin askelin melojan polulla. Kiireistä huolimatta kerkesin istahtaa kajakkiin kahdeksan kertaa.

Toukokuussa ryhdyin parantamaan tekniikkaani

Kesäkuussa pääsin vihdoin lähes normaaliin melontarytmiin huolimatta kahdesta ulkomaanmatkastani. Kävin vesillä 12 kertaa, vaikka kesä ei vieläkään kelien suhteen oikein alkanut. Viikkomelonnat ja tekniikkaharjoitukset pyörivät täydellä teholla ja kevään kurssilaiset valmistuivat tuoden lisää väriä muuten tuttuun porukkaan. Talven vaivannut olkapää alkoi olla liki normaalissa kunnossa ja uskaltauduin sen kanssa jo koskeenkin. Osan lenkeistäni meloin itsekseni ja osan isomman porukan mukana.

Kesäkuussa viikkomelonnat pyörivät täydellä teholla

Kauden ensimmäisen yöretkeni tein pienessä porukassa vasta heinäkuussa. Sen kohteena oli tuttu Musaholma. Kymijoen vesi oli tässä vaiheessa matalalla ja Hirvikoskikin vaikutti vielä leppoisalta. Koskessa käväisin pari kertaa. Mökillä ollessani meloskelin Klamilan ja Virolahden vesiä. Kesän ehdoton kohokohta oli Lofoottien retki. Melontapäiviä Atlantin rannalla tuli yhteensä kuusi ja matkaa kertyi noin 120km. Ilmat Pohjois-Norjassa olivat tyypillisen vaihtelevia. Kovia tuulia tai kaatosateita emme onneksi kohdanneet. Huikeat maisemat ja mukava seura kruunasivat tämän hienon reissun. Extrabonuksena tulivat vielä lukuisat merikotkat sekä toisena melontapäivänä nähty miekkavalasparvi. Heinäkuussa kertyi yhteensä 18 melontapäivää.

Heinäkuussa kajakkini kynti Atlantin aaltoja

Elokuu oli vielä varsin aktiivista melonta-aikaa Alkoi kuitenkin käydä ilmeiseksi, että tänäkin vuonna kunnon kesä jäi tyystin saapumatta. Vierailimme eräänä tuulisena viikonloppuna Hangossa hakien sinne eksyneen melojakaverin takaisin kotiin. Samalla pääsin kokeilemaan muutamaa minulle uutta kajakkityyppiä meriolosuhteissa. Loppukuusta etelärannikolla vietettiin valojen yötä ja lähdimme retkelle Kaunissaareen. Menomatkalla oli hieman pomppuista, mutta perillä saimme nauttia notkuvista pöydän antimista ja ihailla upeaa ilotulitusta paraatipaikalta. Paluumatka seuraavana päivänä sujui huomattavasti leppoisammissa merkeissä. Melontakertoja tuli yhteensä 11.

Puolimatkan krouvissa matkalla Kaunissaaren muinaistulille

Syyskuussa työ häiritsi tuttuun tapaan harrastusta ja illat alkoivat pimetä niin, että melontakerrat keskittyivät yhä enemmin viikonloppuihin. Keskiviikkomelonnat pyörivät kuitenkin vielä täydellä teholla. Vesille ennätin enää vain seitsemän kertaa. Yhä useammin suuntasimme autojemme keulat viikonloppuisin kohti Kymijoen koskia. Veden virtaama alkoi voimistua, mutta jokivesi oli vielä lämmintä eikä pieni sadekaan välttämättä menoa hillinnyt. Eräänä hienona lauantaina meloimme tuttuun tapaan porukalla saareen makkaroita paistamaan.

Syyskuisella retkellä putkahti aurinko esiin

Lokakuussa oli kesän mittaisen melojakoulutuksen viimeinen kurssikerta. Maiseman värit vaihtuivat harmaaseen ja ruskeaan, rantamökit autioituivat, muuttolinnut suuntasivat etelään ja melontakerrat harvenivat. Kävin vesillä enää kuudesti. Kuun loppupuolella ilmaantuivat ensimmäiset jäät lahtien pohjukoihin. Joki alkoi sateisen kesän ja syksyn jäljiltä tulvia yli äyräidensä ja kävin viimeistä kertaa koskessa melomassa.

Lokakuussa muuttolinnut lähtivät ja ensijäät tulivat

Marraskuussa ei melontakertoja tullut enää kuin kolme. Innostuin kokeilemaan poikani GoPro-kameraa kajakissa. Meloskelin lähinnä itsekseni ilmoista välittämättä ja kiertelin lähisaaria. Eräällä reissullani näin Maijansalmessa uponneen veneen, josta katsoin parhaaksi tehdä ilmoituksen merivartiostolle.

Pasi ja Tarmo kantasatamassa

Joulukuussa alkoi hallivuorot. Merellä kävin kolmesti. Useampaankin melontakertaan olisi ollut mahdollisuuksia, mutta nollan tienoilla huiteleva lämpötila ja masentavan harmaat kelit eivät oikein pitkän kauden jälkeen enää innostaneet tuuliselle merelle. Itsenäisyyspäivänä kävimme kuitenkin porukalla lähivesiä koluamassa. Aamuinen lumisade oli saanut maiseman poikkeuksellisen kauniiksi. Joulun välipäivinä vierailimme isommalla porukalla Inkeroisissa melojakaverin luona iltaa istumassa ja paljussa maailmaa parantamassa. Olin ajatellut käydä vesillä vielä uudenvuoden aattona, mutta mukavuudenhalu ja silmätulehdus piti minut sisällä lueskelemassa joululahjakirjoja.

Tästäkin tuli ihan hieno melontareissu

Koko kauden melontasaldokseni kertyi yhteensä 65 melontapäivää, josta suurin osa merellä ja kymmenkunta koskessa. Melontakilometrejä kertyi hieman tavanomaista vähemmän, yhteensä noin 800. Tämän lisäksi vietin kajakissa 45 tuntia pysyen lähinnä paikallani joko koskessa tai melontaopintojen parissa. Uimahalliharjoituksia oli tavanomaiset viitisentoista kappaletta. Tilastojen valossa kausi ei siis ollut kovin kummoinen, mutta etenkin Norjan retki teki siitä ikimuistoisen.

Kohti uutta kautta 2018 (kuva: Heidi Hakala)