Rauhallista ja harmaata

Talvipäivän seisaukseksi 21.12.2017 sattui lomaa sekä siedettävä melontakeli. Aloitin omalta osaltani jouluun valmistautumisen lähtemällä merelle. Lähipäiville on ennustettu pakkasta, mutta nyt lämpötila oli reilusti plussan puolella. Päättelin, että tämä saattaisi olla vuoden viimeinen mahdollisuus kiertää kotikaupunki meloen.

Aamuinen tihkusade oli vaihtunut harmaaksi poudaksi ja kaukana etelässä taivas näytti, ikään kuin lupauksena paremmasta, aavistuksen vaaleammalta. Merellä oli rauhallista. Reissun aikana näin ainoastaan vesilintuja, pari kalastajaa sekä väylää pitkin ulos puksuttavan satamahinaaja Jupiterin. Vesi oli korkealla ja jokisuistossa kävi kova virta.

Etelää kohti matka taittui joutuisasti. Jännitin hieman mahtuisinko Kuusisen pengertien sillan alta vai pitäisikö saaren kärki kiertää suosiolla ulkokautta. Mahduin kuin mahduinkin kumartelematta matalasta tunnelista. Takaisinpäin meloessa luoteistuuli tuntui pikku hiljaa nousevan ja loppumatkasta vastavirta hidasti selvästi kotimatkaa.

Olin onneksi lähtiessä pujottanut melan varteen ohuet tuulisuojat, muuten neopreenisormikkaissa olisi saattanut tulla kylmä. Rauhallisesti meloen tähän14 kilometrin reissuun kului 2h 20min, joten aivan kesäisiin nopeuksiin en yltänyt. Illalla pitäisi pakastaa, mutta huomenna päivä on jo aavistuksen pidempi. Olemme siis kääntymässä kohti kevättä, vaikka talvikaan ei ole vielä tullut.