Kevään kelit eivät totisesti ole hemmotelleet. Vuoden viimeisissä sisäallasharjoituksissa perjantaina sovimme lähtevämme lauantaina 22.4. pienellä porukalla melomaan, kun kerrankin viikonlopuksi oli luvassa kohtalaista säätä.
 |
| Seikkailu odottaa, etelässä näkyy sinistä taivasta. |
Aamukymmeneltä meitä oli vajalla yhteensä kuusi melojaa. Viisitoista minuuttia myöhemmin kajakit olivat vesillä ja niiden keulat osoittivat etelään. Päätimme kiertää Kotkansaaren vastapäivään. Tuuli oli lähes olematon ja aurinkokin paistoi, sillä meri oli suurimmalta osaltaan vapaa pilvistä, vaikka mantereella näyttikin heikommalta.
 |
| Pian on lounastauko, pohjoisessa pilvistyy. |
Katariinanniemen kärkeen päästyämme päätimme käväistä pienellä varikkopysähdyksellä Varissaaressa etsimässä sinne piilotettua geokätköä. Tämä löytyikin nopeasti ja pian istuimme taas kajakeissamme. Seuraava etappi oli suunnitelman mukaan Kuusisen rannalla sijaitseva kalaravintola. Odotimme sitä vesi kielellä, olihan jo lounasaika.
 |
| Terassilla |
Käytimme laiturinamme saunalautan terassia, jonne nostimme kajakit vierailun ajaksi. Rannassa savustettiin parhaillaan vastapyydettyä lohta ja viereisellä laiturilla kalastaja korjaili pyydyksiään. Astuimme sisään tupaan, josta vapautui juuri sopivasti meille oikean kokoinen pöytä. Sulauduimme hyvin joukkoon eikä tässä merellisessä miljöössä kukaan tuntunut kiinnittävän suurempaa huomiota päällämme oleviin kuivapukuihin. Liivit ja aukkopeitteet olimme sentään jättäneet kajakkeihin.
 |
| Soppa maistui |
Tuoreesta kalasta keitetty lohisoppa maistui ruisleivän kanssa mainiolle ja oli mitä parhainta matkaevästä. Päälle nautimme vielä kupit kahvia ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti kantasatamaa.
 |
| Sade uhkaa pohjoisesta. |
Paperitehtaan kohdalla taivas vetäytyi siniharmaaseen pilveen, joka ropsautti pienen tovin hentoa sadetta niskaamme. Pian taivas kuitenkin jälleen selkeni ja matka jatkui hyvässä kelissä kohti vajaa. Hovinsaaren rannassa ihmettelimme syksyllä uponnutta moottorivenettä, joka lojui vahingoittuneena paikoillaan. Juuri ennen jäiden tuloa tehdyt nostamisyritykset eivät olleet onnistuneet ja talvi oli tehnyt tehtävänsä.
 |
| Hovinsaaren hylky |
Kotimatkalla paistoi taas aurinko ja kajakki tuntui kulkevan miltei itsekseen. Kiire ei painanut meistä ketään, joten käytimme tähän leppoisaan 14 kilometrin päivämelontaan pysähdyksineen yhteensä neljä tuntia. Ei ehkä kovin tehokasta, mutta juuri siksi niin rentouttavaa. Kuka voisi keksiä parempaakaan tapaa viettää keväistä lauantaita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti