Entistä ehompi

Noin vuosi takaperin meloskelin uuden kajakkini kanssa tuolloin vielä jäisellä Suomenlahdella. Tästä jäi pysyvät muistot paitsi mieleen, myös kajakin sisäpohjaan. Jälkimmäiset aiheuttivat hieman henkisiä hiertymiä omistajalle. Ei näistä pienistä hiushalkeamista mitään ongelmia ikinä ollut, mutta niiden näkeminen harmitti kuitenkin sen verran, että päätin tehdä asialle jotakin. Näin lomalla siihen oli kerrankin aikaa.

Kajakki pääsi hiihtolomalla viikoksi lämpimään

Vaikka Kotka onkin merikaupunki ja sen rannat ovat täynnä erilaisia telakointi- ja veneenhuoltopalveluja tarjoavia yrityksiä, osoittautui sopivan laminointiepoksin löytäminen yllättävän hankalaksi. Olin jo vaipua epätoivoon, ennen kuin viidennellä ovella lopulta tärppäsi. Sain veneveistämöltä käyttööni West System 105 hartsia sekä hidasta kovettajaa. Kyseinen tuote oli tullut minulle tutuksi toistakymmentä vuotta sitten valmistaessani nelimetristä soutuvenettä stitch and glue -tekniikalla. Toisesta veneliikkeestä löysin 160 grammaista lasikuitukangasta sekä paperin ohutta mattoa. Jälkimmäistä käytin paremman tartunnan varmistamiseksi. 

Siirsin kajakin vajan pakkasesta loman ajaksi hiljenneelle työpaikalleni ja irrotin ensitöikseni siitä istuimen. Valmistin ja sovitin voimapaperista paperimallit lasikuidun leikkaamista varten. Puhdistin kajakin sisäpuolelta ja suojasin sen kannen muovikääreellä, sitten rajasin työskenneltävän alueen maalarinteipillä. Tämän jälkeen karhensin pohjan hiomapaperilla ja puhdistin sen hiomapölystä. Illalla kotona ennen allastreenejä lukaisin netistä vielä West Systemin tuoteselosteen sekä silmäilin paria tallentamaani opasmonistetta. Sitten suunnittelin työjärjestyksen ennalta, jotta ennättäisin saada kaiken valmiiksi runsaan parinkymmenen minuutin työskentelyajan sisällä.

Laminointia odotellessa.
 Kangaskudoksen alta pikistää käyttämäni paperimalli.

Seuraavana aamuna leikkasin lasikuitumatosta ja kankaasta valmistamani paperimallin avulla sopivat palat ja sekoitin epoksin. Oikean seossuhteen mittaaminen aiheutti hieman päänvaivaa ennen kuin hoksasin leikata lasten mehupurkeista ja maitotölkeistä pieniä astioita, joiden sisäpinnalle mittasin ja merkitsin tarvittavat määrät hartsia ja kovettajaa. Kun kumpikin neste oli valmiiksi annosteltuna omissa astioissaan, yhdistin ne pakasterasiassa ja sekoitin huolella. Syntyneen seoksen kaadoin laakeampaan astiaan turhan lämpenemisen estämiseksi, työskentelyajan pidentämiseksi ja telaamisen helpottamiseksi. 

Maalaamon pöytä sai toimia kemistin laboratoriona.

Telasin istuinaukon pohjan märäksi ja asetin maton pohjalle. Ilmaustelalla painellessani matto kostui mukavasti läpi lähes koko pinta-alaltaan. Lisäsin aavistuksen hartsia ja toistin saman kankaan kohdalla. Valmiiksi kostutettua kutitua käyttämällä olisin varmasti säästänyt hieman hartsia sekä painoa. En kuitenkaan uskaltanut ryhtyä moiseen, koska pelkäsin ryttääväni kankaan ahtaissa paikoissa. Aika helposti sain laminaatin kostutettua tälläkin tavoin. Ilmaustelan lisäksi käytin apunani superlontelaa sekä pientä sivellintä.

Paikoilleen asetettu lasikuitukudos odottaa ilmausta.
Hiuksenohut matto on ja tätä ennen telattu pohjalle.

Sekoitin uuden satsin epoksia ja toistin päiväluukun kohdalla samat työvaiheet. Nyt laminoitava pinta-ala oli pienempi, mutta pienen aukon kautta sokkona työskentely hankalampaa. Epoksin hyytelöidyttyä noin puolen tunnin kuluttua poistin maalarinteipit ja lähdin kotiin jättäen kajakin kuivumaan yön yli. Seuraavana aamuna palasin takaisin ja hioin reunoilta nousseet lasikuitutikut sileiksi ja lisäsin päälle saumakohtaan vesivärisiveltimellä hieman hartsia. Kuivumisen jälkeen olikin jo istuimen kiinnittämisen vuoro. Vaikka epoksi ei pidäkään uv-säteilystä, en suojannut pintaa maali- tai lakkakerroksella. Suoralle auringonvalolle altistuminen on niin vähäistä, ettei asiasta pitäisi olla mitään harmia. Suurimman osan ajasta kajakki on pimeässä vajassa. Ulkona ollessaankin siinä on lähes aina aukko- tai sokkopeite päällä. Mikäli liituuntumista tai värimuutoksia alkaa odotuksista huolimatta seuraavien kymmenen vuoden sisällä esiintyä, voi pinnan aivan yhtä hyvin käsitellä tässäkin vaiheessa.

Jokohan tämä täyttää jäämaksuluokan 1A vaatimukset?

Noin viikon kuluttua laminoinnista epoksin pitäisi olla täysin kovettunut ja kajakin tältä osin vahvempi kuin uutena. Samalla siitä on tullut minulle entistäkin henkilökohtaisempi kulkuväline. Toista täysin samanlaista ei kenelläkään toisella ole. Laskelmieni mukaan painoa tuli lisää runsaat puoli kiloa. Tämä tuskin haittaa mitään, sillä tämäkin vähä sijaitsee painopisteen kannalta mahdollisimman edullisessa paikassa. Meloja taas sai hyvän syyn laihduttaa saman verran.