 |
| Vajarannassa oli vielä reilusti lunta. |
Kävimme parin tunnin melontakierroksella vajan lähivesillä. Ilma oli mitä mainioin. Auringossa oli viisi astetta lämmintä ja tuultakin oli vain pienen henkäyksen verran. Hienosta kelistä huolimatta vajalla ei ollut ruuhkaa. Autot piti silti jättää parinkymmenen metrin päähän, tietä ei oltu aurattu.
 |
| Tätä kautta avomerelle ei vielä hetkeen pääse. |
Vertailin kevään etenemistä vanhoihin blogiteksteihini. Aikataulussa tunnutaan tänä vuonnakin olevan. Pari viikkoa sitten vaikutti jo, että kevät tulisi etuajassa, mutta tällä hetkellä tilanne taitaa olla toisin. Siinä, missä hiihtokelit ovat vielä parhaimmillaan, maa oli viime keväänä tähän aikaan jo paljaana. Myös jäät olivat vuosi takaperin ohuempia. Vielä hetkeen ei Keisarinsatamasta läpi pääse. Kahden vuoden takaiseen verrattuna taidamme kuitenkin olla jonkin verran edellä.
 |
| Kortetsaarta ei vielä päässyt kiertämään, pohjoispäässä oli jäätä. |
Kahden kajakin voimin kiertelimme jään reunoja ristiin rastiin. Linnut alkavat jo palailla. Lokkien ja variksien lisäksi jäällä näkyi tepastelevan ainakin joutsenia ja haikaroita. Vesi oli ällistyttävän kirkasta, välilllä tuntui, kun olisi istunut tyhjän päällä. Langinkosken alajuoksulla pari ukkoa souteli kalansaalis silmissään, vavat auringossa väkyyen.
 |
Kevät on kiva vuodenaika.
Samana päivänä on mahdollista sekä hiihtää että meloa. |
Rannoilla liikkuvia ihmisiä kiinnosti selvästi vuodenaikaan nähden varhainen melontalenkkimme. Rohkeimmat uskaltautuivat tervehtimaan ja kommentoimaan menoamme muutamalla lauseella. Ujommat vain hymyilivät ja katselivat kiinnostuneen näköisinä. Todennäköisesti vain harva heistä pystyi silti aavistamaan, kunka hienolta tuntui meloa jään reunaa pitkin kevätauringon lämmittäessä kasvoja.
 |
Lenkki on takana.
Kajakki oli helppo vetää hankea pitkin takaisin vajalle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti