Yllytyshullut

Pasilla oli hinku melomaan, eikä minua tarvinnut paljoa yllyttää. Vai oliko se sittenkin toisin päin? Yhtä kaikki, hyvä, että lähdimme. Oli mainio reissu. Olimme jo aikaisemmin päättäneet käyttää tämän hiihtoloman ensimmäisen päivän melomiseen. Viikolla olisi ollut hyviä kelejä, mutta nyt oli pakkasta. Vajarannasta on vielä turha yrittää vesille ja Katariinan niemessäkin oli paksua jäätä. Kun edellisenä päivänä lähtöpaikaksemme katsoma Rytäniemikin oli yöllä jäätynyt uudestaan umpeen, laskimme kajakkimme veteen Mussalon Jussinrannasta.

Merta päin, vaikka onkin vasta helmikuu

Yön tuikea pakkanen oli helpottanut pariin asteeseen ja laantumaan päin oleva tuuli puhalteli enää viitisen metriä länsi-lounaasta. Edellisenä iltana satanut uusi hanki kimalteli auringossa. Meloimme lahden toiselle rannalle Katariinanniemeen. Siellä näytti olevan ihmisiä sekä hiihto- että kävelylenkillä. Päätimme käväistä Mansikkalahdessa. Yllätykseksemme siellä olikin vajan ovi auki ja punakantista kajakkia raahattiin kohti rantaa. Lumessa olevat jäljet paljastivat toisenkin kajakin lähteneen vesille aikaisemmin samasta paikasta. Pienen rupattelutuokion jälkeen meloimme Sapokkaan.

Mansikkalahdessa oli vajan ovi auki

Kovin pitkälle aallonmurtajan sisäpuolelle emme päässeet, lahti oli vielä jäässä. Kuusisen rannassa oli iso sorsaparvi ja ihmisiä autoissaan merelle katselemassa. Pohjukka oli täynnä tuulen sinne painamia jäälauttoja, käännyimme kohti Varissaarta. Kerrankin tämän kotkalaisen veneliikenteen solmukohdan ohittaminen oli mukavan leppoista. Yhtä ainoaa kohti kaahaavaa moottorivenettä ei näkynyt.

Aallonmurtajan sisäpuolella oli jäätä

Kiersimme Varissaaren ja löysimme sen länsipuolelta jäiden irrottaman länsiviitan. Tuuli alkoi kerätä kajakin kannelle jäätä. Päätimme meloa Puistolan länsirantaa pitkin niin pitkälle Keisarinsatamaan kuin pääsisimme. Tällä kertaa jäillä ei näkynyt pilkkijöitä. Pääsimme Merituulen sillan ali, mutta pari sataa metriä tämän jälkeen matkamme tyssäsi kiintojäähän. Siirryimme Mussalon puolelle ja meloimme rannan suojassa takaisin lähtöpaikkaamme. Meri oli rannan suojassa täysin tyyni ja oranssi sataman edustalla redillä odottanut laiva muistutti edellisen kesän retkistä. Aurinko paistoi ja fiilis ei olisi voinut olla tämän parempi.

Varissaren kahvila oli tuskin auki

Nostimme Kajakit takaisin auton katolle ja lähdimme kuskaamaan niitä Metsolan vajalle. Perillä odotti yllätys, kun aivan oven edessä oli pohjastaan hankeen kiinni juuttunut nuoren kuskin vanhemman puoleinen Toyota. Mikä lie poikaa vetänyt auraamattomaan hankeen autoilemaan? Pakattuamme kajakit vajaan, autoimme sankarin takaisin tukevalle pinnalle ja Pasi palasi Jussinrantaan noutamaan sinne unohtunutta melaansa.

Aluksen runkorakenteissa on havaittavissa lievää jäänmuodostusta

Tämä oli mainio melontakauden 2016 avaus ja meille molemmille ensimmäinen kerta vesillä helmikuussa. Mittariin kertyi runsas pari tuntia ja 11km. Uusi penkkikin tuntui toimivan mainiosti, ainakaan tällä hidasvauhtisella melontakerralla ei minkäänlaisia puutumusoireita parin tunnin istumisen jälkeen ilmennyt. Nyt näyttää vahvasti siltä, että tällä hiihtolamalla pääsee sekä hiihtämään että melomaan.