Kalustoinventaario osa 4, Vaateet ja varusteet

Vaatetus

Jos minulta kysytään, mikä on tärkein melontavaruste, on mielipiteeni selvä. Tärkeintä on toimiva vaatetus. Pelastusliivit ovat itsestään selvyys ja vanhallakin kajakilla tai hieman huonommallakin melalla tulee kyllä toimeen, mutta märkänä ja viluisena ei melonnasta pysty nauttimaan. Oleellisin melojan vaatteista on varmaankin toimiva anorakki.

Ensimmäiset kilometrini meloin omistamassani Haltin Drymax- kuoritakissa. Se ei ollut melontaan suunniteltu ja laski hihansuista veden valumaan kainaloihin asti kastellen lopulta koko kropan. Kelien kylmetessä kokeilin omistamaani Gillin valmistamaa purjehdustoppia. Se piti paremmin lämpimänä, mutta laski edelleen valumavettä hihoista sisään. Alla oli tyypillisesti normaali urheilukerrasto.

Päiväretkellä Yak Pursuitissa

Lopulta hankin melontaan tarkoitetun Yak Pursuit retkianorakin. Tämä on valmistettu melko tukevasta kankaasta ja sen hihansuut on varustettu kumisilla manseteilla. Nyt vesi alkoi viimeinkin pysyä ulkopuolella. Tämä anorakki on melko hyvin suunniteltu ja toimiva, mutta mielestäni turhankin monimutkainen. Se istuu kyllä päällä hyvin, mutta on hankala pukea ja riisua.  Siinä on tuplavyötärö ja rannemansettien lisäksi tarroilla suljettavat hihansuut sekä kaulus. Tuuletus tapahtuu tarvittaessa kaula-aukosta. Koska anorakin edessä on iso liivin alle jäävä poikittainen tasku, tulee vatsan kohdalle kolme päällekkäistä kerrosta kangasta ja hengittävyys kärsii. Kun lisänä on vielä aukkopeite, on seurauksena helposti anorakin kostuminen sisältä. Parhaimmillaan tämä anorakki on loppukevään ja alkusyksyn retkillä. Siinä on hyvä ja toimiva huppu, lisäksi tämä vaate on varsin tyylikkään näköinen.

Lämpimillä keleillä olen melonut Helly Hansen Top Smok purjehdusanorakissa. Sen kumitetut hihansuut ja pääntie on varustettu tarrakiristyksellä, mutta aivan tiiviitä ne eivät ole. Siksi olenkin käyttänyt lisänä usein neopreenisia ranteenlämmittimiä auttamaan hihojen sulkemisessa. Tämä huputon takki on hyvin kevyt ja se kulkee kesäpäivisin aina kajakkini päiväluukussa sadekuurojen tai pärskeiden varalta. Tämä myös hengittää raskaampaa anorakkiani paremmin.

Ihanneanorakkini on kuitenkin vielä toistaiseksi löytymättä. Yakin hupulla varustettu ja sen yläosan sopivan väljillä kaavoilla jämerästä mutta hengittävästä materiaalista neulottu, neopreenisilla hihamanseteilla ja yksinkertaisella vyötäröllä varustettu retkianorakki kohtuulliseen hintaan olisi kovasti mieleeni. Sen vetoketjukin voisi vielä mieluusti olla täyspitkä.

Kevyt ja monikäyttöinen Helly Hansen anorakki

Housuina olen kesäkeleillä käyttänyt monenmoisia shortseja, verkkareita ja tuulipuvun housuja. Kosteilla tai viileillä keleillä käytössäni on istuvaan asentoon leikatut Hiko Ronwe melontahousut. Tämä melko kevyt malli on vedenpitävä, mutta siinä ei ole tiiviitä lahkeensuita, joten kajakkiin nousemisessa täytyy olla tarkkana. Kammoksun ajatusta, että uimareissun jälkeen housunlahkeet olisivat täynnä vettä. Vaikka esitetekstissä toisin kerrotaankin, näihin taskuttomiin ja vuorittomiin housuihin käytetyn kankaan hengittävyys ei ole mitenkään erityisen hyvä. Vedenpitäväksi käsitellyn kankaan sisäpinta tuntuu etenkin kosteana ikävältä paljasta ihoa vasten, joten alla on syytä olla pitkälahkeiset housut. Viime kesänä otin koemielessä käyttööni yhdistelmän, jossa vedin urheilukerraston pitkien alushousujen päälle hengittävät ja vedenpitävät reisimittaiset Gill purjehdusshortsit. Tämä hieman epätavallinen asuyhdistelmä osoitttautui erittäin mukavaksi ja toimivaksi myös melonnassa.

Kauaskantoisin hankintani melontavaatetuksen saralla on eittämättä ollut kuivapuku. Ilman sitä melontakauteni olisivat jääneet puolta lyhyemmiksi. Kuivapuvulle on ollut paljon käyttöä keväisin ja syksyisin, talvimelonnassa se on välttämättömyys. Jopa kesälläkin puvusta on ollut hyötyä vaikkapa pelastautumistekniikoita harjoitellessa. Se on kevyt, hyvin suunniteltu ja simppeli vaate, joka on lisäksi erittäin mukava päällä, kunhan kaulamansettiin ensin vain tottuu. Kolmen vuoden aktiivisen käytön ja satojen kilometrien jälkeen se on vieläkin hyvässä kunnossa. Sovitettuani parin eri valmistajan pukuja päädyin Ursuitin  AWS malliin, johon olen ollut oikein tyytyväinen. Kankaana siinä on gore-texin sijaan valmistajan oma 4-tex materiaali, johon suhtauduin aluksi hieman epäillen. Se on kuitenkin osoittautunut kevyeksi, 100% vedenpitäväksi ja mukavan hengittäväksi. Myös puvun neopreeniset mansetit ovat toimineet moitteetta. Ne ovat lateksisia lämpimämpiä, mukavampia ja helppokäyttöisempiä. Vaikka jotkut tuntuvatkin epäilevän neopreenimansettien tiiviyttä, eivät ne ole kertaakaan laskeneet vettä sisään, vaikka uintikertoja tämä puku päällä minulle on tullut kymmenittäin. Kuivapuku on toki hintava, saahan samalla rahalla saa vaikkapa Hugo Boss:in huomattavasti tyylikkäämmän miesten puvun, silti tämä on ainakin minun kohdallani se ollut jokaisen siihen sijoitetun euron arvoinen. Joskus olen miettinyt, että käyttämäni Ursuitin malli saattaisi toimia vieläkin paremmin, mikäli sen vetoketju olisi asennettu alhaalta ylöspäin aukeavaksi.

Tämä monikäyttöinen kuivapuku käy vaikka tonttuasuksi

Niin kuivapuvun, kun muidenkin melontavaatteiden alla oleva vaatetus vaihtelee ilman ja veden lämpötilan mukaan. Tekninen urheilukerrasto on monikäyttöinen ja nopeasti kuivuva vaate jonka päälle voi tarpeen vaatiessa pukea ohuen fleece-asun. Hieman koomisen näköisen, mutta erittäin monikäyttöisen asusteen saa, kun leikkaa vanhoista fleece- housuista lahkeet polven yläpuolelta poikki. Tällaiset shortsit lämmittävät yhtä hyvin kuin täyspitkätkin, mutta ovat huomattavasti kevyemmät ja mukavammat jalassa ja vievät vähemmän tilaa varustepussissa. Jos kantti vain kestää, fleece-shortseissa voi mukavasti istua viileälläkin rantakalliolla tai vaikka iltanuotiolla. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Silloin, kun touhun tiedetään menevän paljolti uimiseksi, on märkäpuku kuivapukua käytännöllisempi varustus. Pari kesää sinnittelin jo 70-luvulla hankkimani Ursuitin purjehdusmärkäpuvun kanssa, josta olin liikkuvuuden parantamiseksi katkaissut hihat kyynärpäiden kohdalta. Viime kesänä päivitin lopulta vanhan pukuni melko edulliseen, mutta huomattavasti joustavampaan ja mukavampaan O´Neil märkäpukuun. Melko ohuena tämä neopreeniasu ei ole kaikkein lämpimin, mutta ajaa suurimman osan vuodesta hyvin asiansa. Tätä pukua käytin viime syksynä lokakuulle asti myös koskimelonnassa. Sen selkään sijoitettua vetoketjua on tosin hankala käyttää ja tarpeiden toimittamista varten koko yläosa täytyy riisua paljaaksi. Tämä ei ole kovinkaan mukava toimenpide koleassa syysviimassa, kun alla on pelkät uimahousut.

Käsineistä olen kirjoittanut tähän blogiin jo vuotta aiemmin. Niitä olen omistanut ja kokeillut varsin monenlaisia. Tällä hetkellä suosikkini on Motonetissä kohtuullisella hinnalla myytävä Inuit Ice Grip- sormikas. Tällä olen pärjännyt lähes kelissä kuin kelissä. Myös melontakäyttöön suunniteltu NRS Toaster hansikas on käyttökelpoinen, vaikkakin selvästi hintavampi. Se laskee saumoista veden läpi, mutta pitää silti melojan sormet varsin hyvin lämpiminä. Valikoimistani löytyy myös Nyloniset melarukkaset. Näiden käyttöön en oikein ole tottunut.

Neopreenisukka ja kevyt Sharx tossu on ollut hyvä yhdistelmä.
Lahkeet olen käärinyt kastumisen välttämiseksi ylös.

Jalkineina olen kesäkeleillä käyttänyt keveitä Sharx purjehdusjalkineita, usein ohuen neopreenisukan tai vesitiiviin Sealskinz kalvosukan kanssa. Ne jalassa mahtuu hyvin kajakkiin ja kesäretkillä ne ovat toimineet ainoina rantajalkineinani. Toisinaan, varsinkin viileällä keleillä olen pitänyt Ursuitin neopreenijalkineita. Nämä olisivat vieläkin käyttökelposemmat, mikäli niiden vetoketju ei heti laskisi vettä sisään. Kauden ääripäissä olen suosinut astetta jämerämpiä vesitiiviitä neopreenisaappaita. Näiden kanssa voi huoletta astua jäiseenkin veteen, mutta kajakin sisällä mitoitus onkin sitten jo millipeliä.

Päässäni on yleensä ollut joko lippis tai pipo. Oikein kylmällä kelillä olen käyttänyt kuivapuvun kanssa neopreenihuppua. Sadesäitä varten olen hankkinut oikeiden merikarhujen suosiman vanhan kunnon sydvästin. Se kulkee aina mukanani, sillä kaikissa takeissani ei ole huppua.

Erikseen täytyy vielä mainita putkihuivi. Tämä monikäyttöinen asuste käy päähineeksi tai kaulalla yhtä hyvin lämmittämään kuin pitämään valumaveden loitolla. Sillä voi myös kuivata silmälaseja tai kameran linssiä ja se sopii vaikkapa pikkutavaroiden säilytyspussukaksi ja käsien lämmittimeksi. Taukotakkina viileällä toimii vanha talvitakki. Pieneen kuivapussiin tungettu kevyt untuvatakki ei paljoa tilaa vie.

Muita enemmän ja vähemmän tärkeitä varusteita

Takakannella aina mukana kulkeva pumppu on saanut tilapäisesti seurakseen
merestä löytyneen fendarin. Puhallettava melakelluke pilkistää istuimen takaa.

Ensikajakkini hankinnan yhteydessä ostin samalla ilmatäytteisen melakellukkeen sekä tyhjennyspumpun. Nämä ovat kulkeneet siitä lähtien aina mukana ja ovat pysyneet kolme vuotta hyvässä käyttökunnossa. Koskikajakkini mukana tuli noin viiden metrin mittainen Hinausvyö, joka on ollut satunnaisesti matkassa. Pidemmän hinausköyden olen valmistanut köydenpätkästä ja kahdesta karbiinihaasta. Se on nykyisin aina merikajakissani. Koskessa liivin taskussa kulkee lyhyempi niin ikään karbiinihaalla varustettu ohuesta kuormaliinasta valmistettu slinga. 

Kuminauhoilla kansiköysiin kiinnittyvä Suunto Orca kompassi on osoittautunut käteväksi. Sen voi siirtää helposti kajakista toiseen. Pieni Regatta valo on myös varmuuden vuoksi aina päiväluukussani, vaikka vaikuttaakin tositilanteessa melko tehottomalta. Liiveistäni roikkuu aina halpa rannekello ja kevyt ja näppärä Gerber Bear Grylls Scout taittoveitsi. Tämä on jo toinen samanlainen, ensimmäisen hukkasin joen pohjaan. 

Kansiköysiin näppärästi kiinnittyvä Suunto kompassi

Koskikajakit on luonnollisesti varustettu ilmapussein ja merikajakkien kuljetusta varten olen hankkinut auton kattotelineeseen kiinnitettävät kevyet solumuoviset kuljetustuet. Ne ajavat hyvin asiansa ja ovat helpot irrottaa heti käytön jälkeen. Tasapohjaiset koskarit menevät suoraan telineen päälle ilman sen kummempia pehmusteita. Lastin sitomiseen käy halpamarketin kuormaliinat aivan yhtä hyvin kuin kalliisti brändätytyt melontaliikkeiden mallitkin. Koskikypäräni on Prijonin edullinen perusmalli. Se ei ehkä ole kaikkein kaunein, mutta istuu päähäni paremmin kuin moni muu sovittamani kypärä. Sen superloniset pehmusteet vaativat tosin pitkän kuivumisajan. Kajakin kuivaamiseen tarvittavia sieniä ja rättejä löytyy milloin mistäkin.

Kännykkää ja auton avaimia varten olen hankkinut useampiakin vesitiiviitä pusseja. Olen pysytellyt edullisemman pään hintaluokassa. Harva pusseista on toiminut moitteetta, jotkut ovat olleet suorastaan kelvottomia. Osa on kohmettunut pakkasessa, pari on rikkoutunut käytössä ja jonkun mallin kanssa puhelimen kosketusnäyttö temppuili. Paras pussini, purjehduskilpailuista saatu Eurocardin mainospussukka kului kovassa käytössä loppuun. Viime kesänä käyttämäni parin kympin Sea to Summit pussi vaikutti käyttökelpoiselta, mutta jäi pieneksi puhelimen vaihdon takia. Se oli kylläkin hankala avata kosteilla tai kohmeisilla sormilla.  Seuraavaksi kokeiluun tulee Haltin markkinoima oranssi halpapussukka. Toiveeni tämän suhteen eivät ole kovin korkealla. Moitteista huolimatta kaikki nämä pussit ovat ajaneet asiansa siinä mielessä, että puhelin on säilynyt kuivana. Olen silloin tällöin tarkastanut käytössä olevan pussin tiiviyden laittamalla sen sisälle paperia ja upottamalla lavuaariin. Yhden puhelimen olen näin toimien säästänyt. Kajakki kiepsahti järvellä ympäri samana päivänä, kun olin vaihtanut vaurioituneeksi osoittautuneen pussini uuteen.

Henon valmistamat hakut lyövät suksisauvat ja naskalit kelirikkoaikana.

Melojen rakentelun yhteydessä valmistin ylijäämäpalasta eskimoiden käyttämän keihäslingon eli norsaqin käsieskimoiden harjoitteluun. Koska perinteiset jäänaskalit eivät ole jäissä etenemiseen kaikkein parhaat varusteet, otin käyttööni Tommi Hendriksin tähän tarkoitukseen varta vasten suunnittelemat ja valmistamat jäähakut. Niiden kanssa homma toimii huomattavasti kätevämmin. Kajakkipurjettakin kokeilin. Hankkimani kiinalaisversio näyttäisi olevan melko suora kopio alkuperäisestä Wind Paddle- purjeesta. Purje sinänsä kyllä toimii, mutta sen käyttöalue niin tuulen suunnan kuin voimakkuudenkin suhteen on varsin kapea.

Varsin vähällä käytölle jäänyt myötätuulipurje

Tarpeellisiksi pikkutarvikkeiksi ovat osoittautunneet myös nenäklipsi, melan karkuremmi sekä ranteenlämmittimet. Aluksi kokeilin uimareiden muovisia nenänsulkimia, mutta melko pian päädyin käyttämään tukevampaa ja paremmin paikoillaan pysyvää koskimelontakäyttöön tarkoitettua Zölzer klemmaria. Ensimmänen karkuremminikin oli itse valmistettu. Koska tämä oli pituudeltaan hieman alimitoitettu, päätin sijoittaa kaupalliseen versioon enkä ole katunut. Ranteenlämmittimet ovat viileissä olosuhteissa yllättävä mukavuustekijä. Lisäksi niillä voi yrittää tiivistää muuten huonosti vettä pitäviä hihansuita. Takuuta konstin onnistumisesta en silti anna.

Kuljetan usein mukanani myös muita varusteita, mutta näistä harva on enää varta vasten melontaa varten hankittu. Kajakissa on yleensä vesitiiviissä pussissa vanha Leatherman työkalu, pieni ensiapupakkaus, teippiä, avaruuspeite ja sytytin tai tulitikkuja. Varalla on aina myös korkkaamaton puolen litran vesipullo. Kuivapusseja tarvitaan aina. Suurin osa pusseistani on Sea to Sumitin eri kokoisia ja värisiä keveitä pussukoita. Nämä tuntuvat toimivan kuten pitääkin. 13 ja 20 litran mallit tuntuvat olevan kaikkein monikäyttöisimpiä.

Kuivapusseja eiole  koskaan liikaa

Retkivarusteita en pelkästään melontaa silmällä pitäen ole erikseen hankkinut. Olen kesäkeleillä tullut toimeen edullisella kupoliteltalla, Haltin tuskastuttavan hitaasti täyttyvällä ja tyhjenevällä ilmapatjalla sekä vanhalla makuupussillani. Keittimenä on 90- luvulla Ruotsista jousiammuntakilpailuista voitettu Trangia, johon olen mukavuussyistä ostanut kaasupolttimen.

Tämä neljäs kirjoitus oli ainakin tällä erää kalustokatsauksen viimeinen. Otan mielelläni vastaan vinkkejä ja kommentteja melontavarusteiden tiimoilta. Pitkältihän kysymys on tottumuksesta ja henkilökohtaisista mielipiteistä. Hyvistä kokemuksista on kuitenkin aina kiva vinkata eteenpäin ja huonojen kohdalla voi varoitella muita mahdollisista sudenkuopista. Kaikki on kuitenkin lopulta kovin suhteellista, täysin toimimattomiin tarvikkeisin en onneksi vielä ole törmännyt. Toivottavasti jakamistani kokemuksista on ollut jollekin hyötyä tai edes huvia.