Kalustoinventaario osa 2, Melat

Käyttämäni melat

Paitsi kajakin, meloja tarvitsee myös melan, tai useampia. Näitä minulle on kertynyt tänä mennessä yhteensä seitsemän kappaletta. Kaksi euromelaa on tarkoitettu merelle ja yksi koskeen. Lisäksi minulla on kolme puista itse veistämääni grönlantilaismelaa sekä yksi hiilikuituinen tehdasvalmisteinen.

Kevätretkellä suosikkigrönlantilaiseni kanssa

Ostaessani ensikajakkiani valitsin sen seuraksi edullisen melan, TNP Volferinen. Tämä on melko kevyt ja ainakin lavoistaan myös kestävä yleismela, jonka varsi vaikuttaa tosin hieman huteralta. Olin tähän melaan aluksi hyvinkin tyytyväinen. Sainhan viimeinkin jättää seuran pitkät ja painavat alumiinivartiset vajan orsille ja meloa kevymmällä ja itselleni sopivan mittaisella melalla. Kilometrien myötä kevytrakenteisuudesta johtuva liiallinen joustaminen alkoi kuitenkin häiritä. Hieman kovempaa mentäessä mela jousti ja lapa ikään kuin tarrasi veteen kiinni. Rauhallisessa menossa tällaista ei niinkään huomannut. Seuraavaksi kesäksi hankin yhtä kevyen, mutta huomattavasti jämerämmän ja paremmin painotetun Braca Hurricanen, jota käytän edelleen. Volferinesta konstruoin varamelan katkaisemalla sen varren ja liittämällä siihen melontaliikkeestä hankkimani välikappaleen. Nykyisin tämä ensimelani on enää satunnaisessa käytössä kesämökillä.

TNP Volferine ja Braca Hurricane

Braca Hurricane on nykyinen päämelani. Olen nyt melonut sillä kahden vuoden aikana noin pari tuhatta kilometriä ja olen siihen edelleen hyvin tyytyväinen. Melan hiilikuitupitoisuus on 60 % ja se on sopivan kevyt ja vähintäänkin riittävän jäykkä omaan käyttööni. Koska pidän yksinkertaisista ratkaisuista, melani on varustettu nappikatkaisulla, En oikein ymmärrä tarvetta ruuvailla varren pituutta ja lapakulmia eri asentoon jokaista reissua varten. Omat kilometrini olen tähän saakka melonut 210 cm pituisella melalla ja 60 asteen lapakulmalla. Ensi kesäksi olen kuitenkin harkinnut melan lyhentämistä muutamalla sentillä ja lapakulman maltillista pienentämistä. Operaatio on melko helposti tehtävissä itsekin, vaikka melassani ei olekaan kallista ja monimutkaista säätömekanismia. Kokemukseni perusteella uskallan suositella tätä luotettavaa melaa muillekin.

Käytetyn kajakin mukana tullut Robson koskimela

Kolmas euromelani on koskikäyttöön tarkoitettu käytetyn kajakin mukana tullut Robson Zer(?). Mela on lasikuituvartinen ja sen lavat ovat jonkinlaista muovisekoitetta. Se on hyvin jämäkkä ja luotettava perusmela. Valitettavasti se on myös 194 cm:n pituudestaan huolimatta varsin painava. Siksi olenkin harkinnut uudemman ja kevyemmän koskimelan hankkimista seuraavaksi kesäksi.

Puumelakokoelmani

Jo ensimmäisenä melontasyksynäni kiinnostuin grönlantilaismeloista. Aluksi olin enemmän kiinnostunut sellaisen tekemisestä kuin sillä melomisesta. Kokeiltuani ensi kerran itse valmistamaani melaa, alkoi grönlantilaismelalla melominenkin kummasti kiehtoa. Ensimmäinen versioni on tehty veneveistämöltä hankitusta kotimaisesta männystä ja käsitelty pineenitärpätin, vernissan ja tervan sekoituksella. Mela onnistui hyvin, mutta käyttämäni materiaali osoittautui turhan painavaksi. Siksi tällä melalla melottujen kilometrien määrä on jäänyt rajalliseksi. Nykyisin tämä ensimmäinen grönlantilaismelani on mökillä satunnaisessa käytössä.

Ensimmäinen valmistamani grönlantilaismela arktisissa olosuhteissa

Puolen vuoden etsinnän jälkeen onnistuin saamaan käsiini kolme lankkua poikittaissahatttua vestern red cedaria eli kanadalaista jättiläistuijaa. Tämä on materiaali, jota käytetään pääasiallisesti myös kaupallisesti valmistetuissa grönlantilaismeloissa. Jätin tämän toisen puumelani varren edellistä paksummaksi ja kävin koemelomassa sitä ennen viimeistä hienosäätöä. Lopputulokseen olen ollut varauksettoman tyytyväinen. Tätä melaa käytin viime keväänä jopa enemmän kuin luottomelaani Bracaa. Se painaa noin 850 grammaa ja on käsitelty samoin kuin ensimmäinenkin grönlantilaismelani. Puolentoista vuoden aikana siihen on tullut pari naarmua ja pintakäsittely kaipaa jo uudistamista. Omistamistani grönlantilaismeloista tämä on selvä suosikkini.

Grönlantilaismela No. 2 on suosikkini

Kolmas tekemäni grönlantilaismela on 180 cm:n mittainen lyhyt myrskymela. Se edellyttää erityyppistä liukuvaa melontatekniikkaa, jota en yrityksistäni huolimatta kunnolla sisäistänyt. Niinpä tämä mela onkin jäänyt melko vähälle käytölle. Olen käyttänyt tätä lähinnä uimahalliharjoittelussa. Teknisesti se on veistämistäni meloista kaikkein onnistunein, eikä häpeile yhtään kaupallisten versioiden rinnalla, pikemminkin päinvastoin.

Tästä oli tarkoitus tulla varamelani

Koska en oppinut kunnolla käyttämään myrskymelaa, päätin tilata netistä nappikatkaisulla varustetun hiilikuituisen grönlantilaismelan varamelakseni. Ensimmäinen Kiinasta saapunut mela oli tilaamaani lyhyempi, joten myin sen saman tien eteenpäin. Itse tuote vaikutti kuitenkin niin hyvältä, että uudistin tilaukseni. Seuraava lähetys saapui oikean mittaisena. Idea erityyppisestä varamelasta toimii käytännössä mainiosti. Vaikka tämä vain 650 gramman painoinen hiilikuitumela onkin siro ja hiljainen, ei se melontatuntumaltaan päihitä omatekoista suosikkimelaani. Lisäksi omin käsin veistetyllä melalla melomisessa on aivan oma fiiliksensä, jota on aivan turha yrittää sanoin kuvailla.

Katkaistava grönlantilainen sopii siististi keulakannelle

Melojen rakentelu on ollut mukavaa puuhaa. Ensimmäisen melani veistämiseen ilman pintakäsittelyä kului noin kahdeksan tuntia, seuraavan noin kuusi ja uusin syntyi runsaassa neljässä tunnissa. Mikäli mahdollisuutta itse tekemiseen ei ole, mutta grönlantilaismela kiinnostaa, tarjoaa ainakin kotimaisista materiaaleista valmistettu Lahnakoski edullisen ja asialliselta vaikuttavan vaihtoehdon. Etenkin melan keskiosan oikean mitoituksen suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana.

Seuraavassa tarinassa kertoilen käyttämistäni liiveistä ja aukkopeitteistä...