Milloin melontakausi alkaa?

Tämä blogi on ollut talvihorroksessa jo yli kolme kuukautta. Se on pisin yhtämittainen jakso, jolloin uusia kirjoituksia ei ole syntynyt. Syy on varsin proosallinen. Meri on jäässä ja koronarajoitukset ovat hillinneet muuta harrastustoimintaa. Toki olen talven mittaan retkiluistellut, maastopyöräillyt ja hiihtänyt, mutta en kuitenkaan niin, että näissä olisi ollut aihetta melontablogin jutuiksi. Venenäyttelyn siirryttyä nettiin, en ole kirjoittanut edes jokavuotista helmikuun näyttelykatsausta. Nyt alkaa siis olla jo korkea aika korjata tilanne ja päivittää tämä blogi.

Maaliskuu 2014

Milloin melontakausi oikeastaan alkaa? Kysymystä voi tarkastella puhtaasti matemaattisesti tai myös hieman filosofisemmalta kannalta. Alkaako uusi melontakausi vuoden vaihtuessa vai vasta talvitauon jälkeen? Mitä, jos meri onkin pysynyt koko talven sulana ja varsinaista taukoa harrastustoimintaan ei ole tullut? Missä menee silloin uuden ja vanhan kauden raja? 

Talvella 2019-2020 meri ei käytännöllisesti katsoen Etelä-Suomessa jäätynyt lainkaan ja melominen olisi ollut mahdollista ympäri vuoden. Ainoastaan murtunut sormi pakotti minut jättämään helmikuun melonnat väliin.

Joulukuu 2017

Yleensä olen nostanut kajakkini vajan orsille varsin myöhään. Varhaisin melontakauden päätökseni on tapahtunut 22.10. Kyseisenä syksynä meri jäätyi jo lokakuun lopulla, mutta vuodenvaihteessa jäistä ei enää ollut tietoakaan ja olin taas vesillä. Varsinainen talvi koitti vasta tämän jälkeen ja kesti pitkään, jäät lähtivät huhtikuussa. Kuuluivatko nämä vuodenvaihteen melontani nyt uuteen, vaiko edelliseen melontakauteen?

Tammikuu 2014

Tammikuu 2017

Tammikuu 2020

Ainakin vuosina 2014, 2017 ja 2020 melontaa on Etelä-Suomessa ollut mahdollista jatkaa tammikuulle, vuonna 2016 jopa helmikuulle ennen kuin meren jäätyminen on hetkeksi katkaissut harrastustoiminnan. Kun kävin vesillä ennen meren jäätymistä 27.2. lasketaanko tämä vielä edelliseen kauteen? 

Jäät eivät 2016 kauaa viipyneet, seuraavan kerran olin kajakissa jo 12.3. Talvitaukoa ei siis kestänyt kuin pari viikkoa. Meneekö melontakauden raja nyt tässä vai oliko se jo vuodenvaihteessa?

Helmikuu 2016

Maaliskuu 2016

Mikäli uuden melontakauden katsotaan alkavan jäiden lähdön jälkeen, olen avannut kauteni viime vuosina seuraavasti: 22.3.2014, 15.3.2015, 12.3.2016, 2.4.2017, 8.4.2018, 6.4.2019 ja 19.3.2020. Yleensä tuolloin meressä on toki ollut vielä jäätä, mutta sen sekaan on kajakilla jo hyvin mahtunut.

Huhtikuu 2016

Kauteni 2021 on vielä toistaiseksi avaamatta. Tätä kirjoittaessa meri Kotkan edustalla on vielä niin tukevasti jäässä, että hiihtäminen tai luisteleminen onnistuu melomista paremmin. Toki täälläkin ainakin yksi kajakki on jo käynyt sataman edustan sulassa kastautumassa.

Tammikuu 2020

Onko talvimelonnassa sitten mitään järkeä? Vastaus on kyllä ja ei. Mikäli asiaa ajatellaan kuntoilun, lajitaitojen kehittymisen tai turvallisuuden kannalta, hommassa ei oikeastaan ole mitään mieltä. Pyrähdykset ovat usein lyhyitä ja vaara vaanii kylmettynyttä melojaa yllättävän lähellä. Kun kesällä tulee joka tapauksessa melottua satoja kilometrejä, ei talvikauden muutama kymmen anna siihen enää mitään uutta. Varhain keväällä sekä myöhään syksyllä sosiaalinen media täyttyy, ”Hei katsokaa, minä olen käynyt melomassa!" -tyyppisistä postauksista. Osittain kyse on epäilemättä puhtaasta melomisen riemusta, osittain ehkä myös näyttämisen halusta.  Myönnän itsekin syyllistyneeni moiseen. Suuri yleisö lukee tällaisia postauksia ihaillen tai kauhistellen, kokeneempi meloja ehkä hieman huvittuneena.

Rantautumishaasteita kevään ensimmäisellä retkellä

Uutta kajakkia kokeilemassa huhtikuussa 2018

Toisaalta, mikäli turvallisuusseikat on sisäistetty ja järki on tukevasti mukana, voi arktinen melontareissu antaa hienoja, jopa ainutlaatuisia elämyksiä. Vesillä on tuolloin rauhallista ja luonto aivan erilainen kuin kesällä. Etenkin alkukeväästä palaavien muuttolintujen saapumista ja pesimistä on kiehtovaa seurailla. Omalta osaltani ajattelen, että kauden ensimmäisten ja viimeisten reissujen anti on nimenomaan henkisellä puollella. Ikä, kokemus ja lisääntynyt mukavuudenhalu on tuonut hieman malttia matkaan. Enää minulla ei ole tarvetta meloa lasikuitukajakkia säröille jäiden seassa ja olla aina vesillä ensimmäisenä tai viimeisenä. Harrastuksesta voi nauttia maltillisesti hieman rennomminkin ilman, että silti jää mistään paitsi. Samaan hengenvetoon täytyy tosin myöntää, että olen viime aikoina varsin usein pyöräillyt rantaan tai kiivennyt kalliolle tähystämään näkyisikö jo avovettä.

Maaliskuu 2015

Joutsenet saapuvat