Pyhtään Keihässalmi on ollut auki jo helmikuun lopulta alkaen, mutta ensimmäinen melontapäiväni on saanut odottaa toista kuukautta. Menohaluja oli kyllä löytynyt, mutta arki-illat ovat olleet kiireisiä ja viikonloppuisin on aina sattunut kelvoton ilma. Vasta lauantaina 6.4. sää ja aikataulut loksahtivat lopulta kohdalleen, siispä aamiaisen jälkeen riensin vajalle.
 |
| Yöllä oli vielä muodostunut muutama milli uutta jäätä |
Vajaranta ei ollut vielä aivan vapaa jäistä, joten kannoin kajakkini läheiselle pyykkilaiturille, jossa suoritin pakkaamisen. Ensin meloin Langinkosken sillan kohdalle, jossa pari miestä heitteli perhoa. Niin merivesi, kuin etenkin jokivesi olivat huomattavan alhaalla, joten pitkälläkin kajakilla oli helppo meloa kosken alajuoksulla. Tästä jatkoin Ruonalan rantaa mukaillen jään reunaa pitkin kohti etelää. Kaakkoistuuli kuljetti irtonaisia jäälauttoja reitille, joten välillä sai olla tarkkana, ettei melonut itseään umpikujaan.
 |
| Kilolasit silmillä |
Lintuja oli runsaasti, mutta ihmisiä en merellä nähnyt. Kortetsaaren kohdalla yksinäinen västäräkki keikutteli jäälautan reunalla ja Munsaaren edustalla näin kaksi komeaa merikotkaa, jotka ilmeisesti kyllästyivät varisten ja lokkien seuraan ja siirtyivät keskemmälle Keisaransatamaa ylhäiseen yksinäisyyteensä. Erilaisia lokkeja oli runsaasti. Muita havaittuja lajeja oli mm. kyhmyjoutsen, meriharakka, isokoskelo, telkkä, nokikana, merimetso, heinäsorsa sekä jokunen hanhi.
 |
| El condor pasa |
Ensimmäisen kierrokseni meloin jään reunoja pitkin niin pitkälle kuin avovettä riitti. Melko pian sokeritehtaan jälkeen jouduin kuitenkin jo kääntymään takaisin. Höyrypanimon kohdalla miehet talkoilivat terassin pöytiä kesäkuntoon. Metsolan pyykkilaiturin päässä gps näytti melotuksi matkaksi 6,5km. Lähdin toiselle kierrokselle, sen meloin nyt suoraviivaisemmin veneväylää mukaillen. Kasvatin samalla hieman vauhtiani. Melonta tuntui talven jälkeen yllättävän hyvältä, vaikka tekniikka kaipaakin taas pientä sisäänajoa. Kokonaisuutena lenkkini kesti runsaat pari tuntia, mikä oli aivan riittävästi näin ensimmäiseksi kerraksi. Palatessani takaisin rantaan löysin kaislikosta nahkaisen jalkapallon, jonka keräsin parempaan talteen. Nousin kajakista jään reunalle ja talutin sen jäätä pitkin pooloaltaan poikki vajan edustalle, koska ylimääräinen kantaminen ei jostain syystä enää houkutellut.
 |
| Takaisin vajarannassa |
Kotona suihkun jälkeen oli raukea olo ja hyvä fiilis. Pitkän odottelun jälkeen melontakausi tuli kuin tulikin viimein avatuksi mitä mainioimmissa olosuhteissa. Ensi viikonloppuna Keisarinsatamakin on jo toivottavasti jäätön. Silloin kajakkini keula saa maistaa suolaista merivettä jokisuiston murtoveden sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti