Oppia ikä kaikki

Helatorstaina oli aikaa pieneen päiväretkeen

Näin toukokuun lopulla alkaa lukuvuoden koulutyö olla jo takana, mutta kauden mittainen melontakurssi on vasta alussa. Paula Jäntti suorittaa melontakouluttajaopintojaan näillä vesillä ja hänen oivassa opastuksessaan sekä kuuden muun kotkalaisen melojan mukavassa seurassa saan kehittää ja päivittää omaa osaamistani pitkin kesää. Kun tieto tällaisesta mahdollisuudesta tuli, tartuin ilomielin tilaisuuteen.

Valtaosa maassamme järjestettävästä hiemankin kehittyneemmästä kurssitarjonnasta tuntuu painottuvan vahvasti ohjaajakoulutukseen. Kolmisenkymmentä vuotta opetustyötä ammatikseni tehneenä olen hieman karttanut tällaisia kursseja. Haluan toki kehittyä melojana, mutta samalla tahdon pitää työn ja vapaa-ajan riittävän erossa toisistaan. Siksi olenkin tietoisesti jättänyt melonnan ohjaamisen pääosin muiden harrastukseksi.

Kurssilaisia lautassa lauantaina 20.5. Opettaja on keskellä.

Ensimmäinen kontaktiopetuskerta kuuden jakson kokonaisuudesta on nyt takana ja se jätti hyvän maun suuhun. Aivan perustekniikoissakin riittää kyllä jokaisella varmasti aina jotain hiottavaa. On toki totta, että melomaan oppii melomalla, mutta jos haluaa oppia kunnolla, on hyvä aina välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä oikein tekee ja miksi. Tällaiseen pohdintaan tämä kurssi on aivan erinomainen mahdollisuus.

Iltalenkillä kesy joutsen tuli aivan viereen

Koko toukokuu on ollut taas tavanomaista kiirettä arviointeineen, kokouksineen, seminaareineen ja venehommineen. On täytynyt tehdä pitkiä päiviä, jotta kaikki työt tulevat ajoissa valmiiksi. Melonnasta on ollut pakko vähän joustaa, mutta kahdeksan kertaa olen silti kajakkiin ehtinyt istahtamaan. Lenkit ovat tosin olleet lyhyitä reilun parin tunnin pyörähdyksiä lähivesillä. Kerran kävin hieman pidemmällä päiväretkellä Kuutsalon Santaniemessä. Kevään kokonaissaldo on tähän mennessä vasta hieman yli 200 kilometriä. Kausi on kuitenkin vielä aluillaan.

Tyytyväinen meloja Santaniemen laiturilla