lauantai 17. kesäkuuta 2017

Veden voima


Aija näyttää mallia
Kävin ensimmäistä kertaa koskessa tänä vuonna vasta kesäkuun puolivälissä. Olen alkukauden vielä säästellyt koko talven kiukutellutta olkapäätäni. Nyt luottamus sen kestämiseen oli jo niin suuri, että päätin uskaltautua. Osaltaan kimmokkeena tähän oli myös uuden käytetyn laskupaatin hankkiminen. Nyt olimme kuitenkin Kultaalla puljaamassa ja alla oli vanha ja tuttu vihreä pulkka.

Joen vesi oli jo kohtuullisen lämmintä ja asuksi olisi varmasti sopinut paremmin märkkäri kuin käyttämäni kuivapuku, joka sekin lopulta kastui sisältä. Pientä alkukankeutta oli havaittavissa, mutta pääpiirteissään homma sujui ilman suurempia ongelmia. Olkapään takia otin hieman tavallista varovaisemmin ja pyrin välttelemään vasemmalle nojaamista.

Vesivanoista päätellen Pekka on tainnut pyörähtää
Virran voima yllätti näin talven jälkeen. Vaikka vettä ei kovin paljoa ollutkaan, muistui pian mieleen, että koskessa on pärjättävä pikemminkin älyn ja tekniikan kuin voiman turvin. Pari kertaa kesässä olen yleensä joutunut poistumaan kajakista, nyt tällainen wet exit tuli kohdalle heti ensimmäisen kaatumisen jälkeen. Pohjakallio oli niin lähellä, että kroppaa sekä melaa oli mahdoton saada järkevään asentoon eskimon aloittamista varten. Hetken aikaa maltoin odottaa pää alaspäin veden syvenemistä, mutta ilma loppui ja kajakista oli lopulta pakko poistua. Onneksi kaverit olivat auttamassa ja mies sekä kajakki saatiin heti takaisin melontakuntoon. Seuraavat pyörähdykset sattuivat onneksi jo syvemmissä paikoissa eikä ylimääräisiä reskutustoimia enää tarvittu.

Niin kivaa oli, että joelle täytyy päästä pian uudestaan. Sitä ennen kuitenkin sivistän itseäni merimelontaopintojen parissa.

Tyhjennyksellä







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti