Uuteen nousuun

Keula kohti uutta melontakautta

Vaikka melontakausi 2016 olikin kokonaisuutena varsin onnistunut, se jäi tilastollisesti melko vaatimattomaksi. Tässä suhteessa on siis parantamisen varaa. Uusi kausi alkoi 1.1.2017.

Pakkauspuuhissa aamun valjetessa

Olimme sopineet Pasin kanssa lähtevämme melomaan uudenvuodenpäivänä, mikäli se kelien puolesta vain on mahdollista. Meillä kävi tuuri, ilma oli parempi, mitä uskalsimme odottaa. Tuuli oli lähes olematon, lämpötila pysytteli nollan vaiheilla ja aurinkokin muistutteli olemassaolostaan kurkistamalla välillä pilven takaa. Tapasimme vajalla heti auringon noustessa klo 9.20. Olimme saaneet houkuteltua mukaan muitakin melojia. Pakkasimme kajakit kattotelineille ja ajoimme autolla Mansikkalahteen sulan veden äärelle. Antti odotteli jo rannassa.

Ei tarvinnut yksin meloa

Kaiken kaikkiaan rannasta irtosi aamu kymmeneltä kahdeksan kajakkia, joista yksi erkani omille teilleen. Me muut otimme suunnan kohti tuttua Lehmän saarta. Kiersimme sen myötäpäivään. Eteläkärjessä oli pientä maininkia, mutta muuten meri oli hyvin tasainen. Heti kärjen takaa lehahti ilmoille iso lintu. Se oli mitä ilmeisimmin kotka, mutta niin kaukana tuo rohjake pysytteli, että valokuva jäi ottamatta ja tunnistaminen varmennusta vaille.

Vesille venosen mieli

Hiljaista oli, mitä nyt muutama meloja häiritsi luonnon rauhaa

Rantauduimme länsipuolen hiekalle grillikatoksen kohdalle. Sytytimme tulet ja paistoimme melontakauden ensimmäiset makkarat. Vesillä ei juuri liikettä näkynyt. Ainoat havaitsemamme alukset olivat väylää pitkin ajanut satamahinaaja ja etelän suunnasta kaupunkia lähestyvä moottorilla puksutellut vanha purjevene.

Grillimakkara kutsuu

Merellä tarkeni oikein hyvin ja kajakeita pakatessa oli tullut suorastaan hiki. Takaisinpäin lähtiessä taukotakin riisuminen ja märkien hanskojen käsiin pujottaminen saivat silti aikaan kevyitä vilunväristyksiä ja sormien kohmettumista. Nämä oireet poistuivat onneksi pian, kun kajakit saivat taas vettä alleen ja melat alkoivat heilua. Melonta maistui ja vesillä olisi viihtynyt pidempäänkin. Mansikkalahden ranta tuli vastaan harmittavan aikaisin. Hyvissä ajoin rantautumalla kajakit saatiin kuitenkin purettua, kuivattua ja palautettua vajalle vielä valoisan aikaan.

Paluumatkalle valmistautumassa

Mansikkalahdessa kajakkeja auton katolle nostellessa jalkani lipesi jäisellä kalliolla. Onneksi sain säilytettyä otteeni ja estettyä kajakkia putoamasta. Tulin maahan oikean kyynärpääni varassa. Illalla kotona pääsinkin sitten harjoittelemaan kuivapuvun paikkaamista. Tarkastellessani sitä lähemmin muualtakin, huomasin jalkapohjissa olevan jo sen verran kulumaa, että parasta lienee varmistaa myös niiden vesitiiviys ennen kevättä ja varsinaista melontasesonkia. Tähän näyttäisi nyt olevan hyvin aikaa. Seuraavaksi päiväksi sekä koko alkavaksi viikoksi on luvassa kiristyvää pakkasta aina pariinkymmeneen asteeseen saakka. Voi siis hyvinkin olla, että vesille ei pääse kuin aikaisintaan parin kuukauden kuluttua.

Kotia kohti. Päivän valoisa aika ei ole vielä pitkä.