Repovedellä

Komeiden kallioiden suojassa on hyvä retkeillä tuulellakin.

Lauantaina 8.10. pakkasimme kajakit peräkärryyn ja autoilimme sata kilometriä pohjoiseen viettääksemme rennon päivän melomalla Repoveden kansallispuistossa. Rannikolla tuuli tuiversi ja ilma oli syksyisen harmaa, mutta perillä meitä odotti vähintäänkin siedettävä melontakeli. Tuuli oli täälläkin viileä ja puuskainen, mutta sokkeloisella sisävesireitillä ei suuria selkiä tarvitse ylitellä ja suojaa löytyy aina jonkun niemen tai saaren takaa. Aurinkokin ilmestyi pian taivaalle kasvoja kuumottamaan.

Kalliomaalauksia ei taaskaan löytynyt.

Lähdimme liikkeelle Lapinsalmen kajakkilaiturilta ja liikuimme kuuden hengen porukalla. Ensimmäiseksi alitimme riipusillan ja yritimme etsiä kalliomaalauksia Ruskiansalmen kalliosta. Tälläkään kertaa emme niitä onnistuneet saamaan silmiimme. Pian jatkoimmekin Kuutinlahden nuotiopaikalle tulistelmaan. Eväät maistuivat, vaikka melontaa ei ollut takana vielä tuntiakaan, olihan aamuherätys ollut aikainen. Makkara tirisi tuulensuojassa ja auringonpaisteessa, vaikka laituri olikin nostettu jo talviteloille.

Kuutinlahden laituri oli ilmeisesti jo talviteloilla,
 tämä ei meitä kuitenkaan hidastanut.

Liki tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme melomista ja käännyimme kohti Karhulahtea. Laavulla oli ruuhkaista ja takana oli vain muutama kilometri, joten emme nousseet rantaan. Kiersimme Karhusaaren lisäksi pari muutakin saarta ennen kuin palasimme takaisin Lapinsalmen riippusillalle.

Tämän riippusillan olen alittanut useita kertoja.
Joskus voisi olla mukava myös ylittää se.

Seuraava pysähdys oli Määkijällä, jossa kaksi vuotta sitten kiepsahdin ympäri ja hukkasin silmälasini järven pohjaan. Tällä kertaa kajakki pysyi pystyssä ja lasit päässä. Laiturilla ja nuotiopaikalla tuuli navakasti, joten perustimme tukikohtamme vähän syrjemmälle. Auringon paistaessa suojaisaan rantaan, tunnelma oli suorastaan kesäinen. Eväitä tuli tankattua taas niin, ettei kajakkiin meinannut mahtua. Marketista edellisenä iltana nappaamani Knorr Snack Pot pekoniperunamuusi osoittautui oivalliseksi välipalaksi.

Määkijä beach

Koska päivää oli sopivasti jäljellä ja melonta maittoi, päätimme tehdä vielä pienen lenkin ennen kajakkien pakkaamista takasin kärryyn. Suuntasimme Tuuhansalmen kautta kohti Kivisilmää, mutta tyydyimme melomaan vain tuulisen selän keskellä olevien Ottapajansaarten välistä ja käännyimme tästä takaisin. Olimme lähteneet Lapinsalmen laiturilta aamupäivällä kello 11 ja kello viideltä olimme takaisin samassa pisteessä.

Rantautuminen on helppoa, kun tällaisia laitureita on muutaman kilometrin välein

Kulunut kuusituntinen oli sisältänyt melontaa ehkäpä neljä ja puoli tuntia, loppu oli ollut rentoa oleilua. Vauhtikin oli sen verran verkkainen, ettei viime aikoina oireillut vasen olkapääkään pannut siitä suuremmin pahakseen. GPS näytti kuljetuksi matkaksi 17,3km. Kello 20 palautimme kajakit pimeässä ja vesisateessa takaisin vajalle, mistä ne oli tasan 12 tuntia aikaisemmin kaivettu esiin. Olipa kerrassaan mainio ja piristävä päiväretki. Sisäisiä valokennojakin tuli ladattua auringon voimasta niin, että energiaa riittää taas sopivasti pimenevien syyspäivien tarpeisiin.

Erikoiskuljetus!