Viime kesänä tuli käytyä joitain kertoja Pernoon koskilla, mutta tämän vuoden jokireissut ovat jostain syystä suuntautuneet aina Kultaalle. Pitkästä aikaa olikin mukava käydä porukalla tässä kotkalaisten todellisessa lähikohteessa. Matkaa Metsolan vajalta Pernooseen on linnuntietä ainoastaan 12 km ja maanteitsekin vain muutama kilometri enemmän. Kahdella autolla ja yhdellä peräkärryllä siirsimme viisi kajakkia melojineen näppärästi pelipaikoille.
 |
| Hienoa, että saatiin mukaan uusiakin jäseniä |
Pernoossa oli käynnissä ohjaajakurssi ja hieno ilma oli houkutellut paikalle paljon muitakin melojia, joten koskissa riitti vipinää. Sopivasti kierrellen sekaan sopi kuitenkin mainiosti, eikä suurempaa jonottelua pelipaikoille onneksi päässyt syntymään. Vettä riitti viime syksyistä enemmän, joten kaikki aallot eivät toimineet aivan totutulla tavalla.
Ruhanväärästä löytyi helppo pieni surffattava aalto, samoin kuin keskiportaan yläpuolella olevasta mutkasta. Ruhankoski tai Jojo eivät tällä vedellä tarjonneet oikein mitään. Jokaiselle löytyi kuitenkin omat mansikkapaikkansa. Osa viihtyi Tormin ykkösaallossa, osa tyytyi vain laskemaan läpi virran mukana ja puljailemaan alemmissa koskissa.
 |
| Torminvirta tarjosi haasteita |
Lähes kolme tuntia jaksoimme ilakoida vesileikeissä ennen kuin sujautimme kajakit Sittarännistä alas ja pakkasimme tavarat takaisin autojen kyytiin. Porukan uusin ja ainoa naispuolinen jäsen taisi olla ainut, joka selvisi päivän melonnoista hiukset ja pää kuivana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti