Kotka - Klamila

Elokuun alusta ei otollista säätä tälle pienelle melontaretkelle oikein löytynyt, mutta kuun loppupuolella viimein tärppäsi. Kun viikonlopun sääennustekin oli kerrassaan mainio, houkuttelin Antin mukaan. Sovimme tapaavamme lauantaina puolilta päivin Hallan sillan alla, jonne sekä Metsolan että Mansikkalahden vajalta on vajaa tunnin melonta. Valmistellessani lähtöä puoli yhdentoista maissa, oli vajalle kerääntynyt muutama Pyhtään saaristolaismarkkinoille aikova meloja. Minun mieleni teki kuitenkin päinvastaiseen suuntaan ja käänsin kajakin keulan kohti itää.

Lounastauko luodolla

Päätimme meloa Pitkäsaaren ohi ja pitää tauon reilun parin tunnin melonnan jälkeen Mäntykarissa. Karttojemme mukaan saaren piti olla asumaton. Saavuttuamme lähemmäs, huomasimme kuitenkin, että rannassa nökötti sauna ja niemen takaa sieraimiin leijaili savun aromi. Saaressa oli mökki ja mökissä ukko, joka poltteli rannalla nuotiota. Kiersimme karin ja kurvasimme kohti etelää. Pidimme tauon Korkeussaarten ja Honkasen välisellä pienellä luodolla, jonka kalliolla seisoi vastikään uusittu linjataulu.

Amiraaleja oli runsaasti liikkeellä

Kahvin ja lounastankkauksen jälkeen jatkoimme kohti Nuokkoja. Matkalla silmiimme sattui Kotka sekä kaksi Kalasääskeä. Parin tunnin melomisen jälkeen nousimme Rullourin matalalle rantakalliolle kokkaamaan päivällistä. Rannassa katselimme kahta amiraaliperhosta. Myöhemmin paljastui, että jokaisessa saaressa, johon nousimme, oli runsain mitoin neito- ja amiraaliperhosia. Ilmeisesti kesän toinen sukupolvi oli juuri kuoriutunut.

Kerrankin ilma suosi

Antti ehdotti leiripaikaksi Pitkä-Kotkaa. Saaren pohjoisrannasta löytyikin mainio silokallio telttoja varten. Leirin pystyttämisen jälkeen kiertelimme ihmettelemässä nyt jo vuosikymmeniä harmaata jäkälää kasvaneita entisiä graniittilouhoksia. Saaresta joskus menneisyydessä on louhittu rakennuskiviä Pietariin ja lähes koko länsiranta oli yhtä louhosta. Jollain ihmeen konstilla kivet on saatu kuljetettua Suomenlahden pohjukkaan Pohjolan Venetsian rakennusaineeksi. Aika paljon valmiita kiviä oli jostain syystä jätetty hylättynä lojumaan pitkin kallioita. Ajattelin, että tämä erikoinen maisema voisi tarjota mielenkiintoiset puitteet vaikka millaisen seikkailuelokuvan filmaamiseen.

Länsirannan louhoksia ilta-auringossa

Ilta sujui tuttuun tapaan nuotiolla maailman menoa ihmetellessä. Yöllä lähes täysi kuu möllötti ohuen pilvipeiton täplittämältä taivaalta ja valaisi maiseman yllättävän kirkkaaksi. Horisontissa kajastivat Mussalon ja Haminan tuulimyllyjen punaiset valot. Yö oli lämmin ja makuupussissa tuli kuuma. Illalla virinnyt tuulikin tyyntyi lähes olemattomaksi.

Pörstingissä reittimme erkanivat.
Antti jäi kalliolle nauttimaan nektariinia.

Aamutoimien ja leirin purkamisen jälkeen olimme vesillä vähän ennen kymmentä. Meloimme Kohti Houteretta, mistä käännyimme itään Kuorsalon eteläkärkeen. Antti nousi maihin Pörstinki- nimiselle pikkusaarelle, jonka metsänreunassa pilkotti kivistä ladottu muinaishauta. Kiitin oivaa luotsia ja paikallisopasta matkaseurasta ja jatkoin yksin Vepsua kohti. Antti suunnitteli lähtevänsä tutkimaan Kuorsalon saaressa sijaitsevaa järveä.

Vuori-Pulteri ja Vasikka-Pulteri

Vepsun eteläpuoli ei tarjonnut mahdollisuutta rantautumiseen, joten myöhensin suunniteltua lounastaukoa ja meloin Ruissaaren ja Mustamaan välisestä salmesta Vuori-Pulteriin. Vedin kajakin pohjoiskärjen laakealle kalliolle ja jäin siihen syömään ja huilaamaan hetkeksi. Pian saareen saapui muutaman hengen seurue ja grillikodasta alkoi nousta savua. Nousin saaren korkealle kalliolle ja katselin, kun mökkinaapurin purjevene luovi etelää kohti.

Navigare necesse est

Tauon jälkeen oli jäljellä enää reissun viimeinen pikataival, vajaa tunnin rypistys tuttuun mökkirantaan. Heikossa myötätuulessa matka taittui leppoisasti. Ennen rantaa sain melottua kiinni Pulterien saariryhmän kiertäneen mökkinaapurin, jonka purjeveneen vauhti oli tyssännyt tuulen tyynnyttyä. Vaimo ja lapset olivat saapuneet maanteitse sunnuntaita viettämään, joten minulla oli autokuljetus takaisin kaupunkiin. Nostin kajakin kattotelineelle ja illan suussa palautin sen vajalle. Kotona tietokoneelta mittasin ensimmäisen päivän melontamme olleen 28km:n, koko reitin pituudeksi tuli 48km. Olipa oikein mukava viikonloppureissu ensimmäisen työviikon jälkeen. Seuraava kesälomakin on jo taas viikon lähempänä.

Pitkä Kotkan laakeita kallioita