Messumietteitä

Helsingin venemessuilla oli tänä vuonna rauhallisen unelias tunnelma, ainakin ystävänpäivänä siellä vieraillessani. Purjevenevalikoima oli kutistunut entisestään. Luokkaliittojen osastojen lisäksi paikalla oli vain muutama isohko kölivene, jotka eivät minua suuremmin kiinnostaneet. Moottoriveneet ohitin edellisten vuosien tapaan sujuvasti. Suppilautoja ja kevyempiä vesiurheilutarvikkeita löytyi kiitettävästi. Melontatarvikeliikkeistä edustettuna olivat pääkaupunkiseudulla sijaitsevat North-West Import, Bear & Water ja Welhonpesä. Kaksi edellistä hieman suuremmilla ja jälkimmäinen vähän vaatimattomammalla osastolla.

Mikäli olisin nuorempi, purjehtisin metrin merenpinnan
yläpuolella tällaisilla kantosiivillä

Aloitin kierrokseni ja samalla tulevaan kesään valmistautumiseni Saaristolääkärien punkkibussista. Pääsääntöisellä melonta- ja retkeilyalueellani on tavattu puutiaisaivokuumetta siinä määrin, että se on luokiteltu korkean riskin alueeksi. Toistaiseksi olen välttynyt punkin puremilta, mutta päätin nyt lopulta minimoida tämänkin riskin. Kajakkiliikkeiden osastojen lisäksi pistäydyin tutkimassa mm. Lahnakosken meloja ja Ursuitin kuivapukuja.

North-West Importin osasto oli kajakkiosastoista laajin. Mukana oli valtaosa liikkeen edustamista malleista. Oli mukava kuulla, että hyviksi todettujen kajakkimallien valmistus jatkuu edelleen kotimaassa Charger Composites oy:n konkurssista huolimatta. Artisaneille, Vikingeille, Beauforteille ja muille mainioille kajakeille löytyy varmasti kysyntää jatkossakin. Ainakin messuostolla näiden hinnat olivat myös varsin maltillisia moniin ulkomaisiin merkkeihin verrattuna.

Braveheart LV, Viking Icon ja Artisan G5 NWI:n osastolla

Kajakkien lisäksi tutkiskelin yhdessä liikkeen edustajan kanssa melojen kulmansäätömekanismeja. Valmistajasta riippuen homma oli toteutettu vipusäädön lisäksi epäkeskolla, pienillä pykälillä ja nappikatkaisureikien sijoittelulla. Itse en koe alituiseen säätämiseen olevan tarvetta, mutta mielenkiinnosta erilaisia toteutuksia oli mukava tutkiskella. Kaikki edellä luetellut ovat ilmeisesti aivan toimivia, ja jokaisessa lienee niin heikkoutena kuin vahvuutensakin. Reikäsysteemi on idioottivarma, mutta vaihtoehtoja ei ole paljoa. Epäkesko antaa portaattoman pituus ja kulmasäädön ilman paksunnosta melan varressa, mutta tarkka säätäminen on varsin hankalaa. Vipukiristykset ovat toimivia, mutta tuovat pahkuran melan varteen. Pykäläsäätö ei mahdollista melan pituuden muuttamista, mutta vaikutti vankalta ja varren paksunnos oli hyvin maltillinen.

Erilaisia melansäätömekanismeja löytyy lukuisia. Vasemmalla vipu,
sitten hammastus, reikä ja tappi, epäkesko ja grönlantilaismelassa toinen vipu

Osastolla oli myös Kajak Sportin hiilikuituinen Inuksuk grönlantilaismela, joka vaikutti jämäkältä ja luotettavalta. Varren pituussäätömahdollisuudesta tuskin on melojalle mitään hyötyä, mutta tuotannollisista syistä ratkaisu on perusteltavissa. Varjopuolena on säätömekanismin paksunnos keskellä vartta. Voi olla, ettei siitä normaalissa käytössä kovin merkittävää haittaa ole. Hinta valitettavasti oli yhtä korkea kuin muillakin hiilikuituisilla grönlantilaismeloilla.

Bear & Waterin osatolta löysin pari mielenkiintoista uutuutta. Puolassa laminoitu Melker Ulvön vaikutti varsin laadukkaalta kajakilta. Vesilinja on niin suora, että kajakki on varustettu peräsimellä, Simppeleistä ratkaisuista pitävänä lukeudun enemmänkin evän kannattajiin. Kajakin erikoisuus piilee sen rakenteessa. Lasikuitukerrosten keskellä sandwich-materiaalina on käytetty eräänlaista bambukudosta. Myös kajakin kannessa oli bambuviilu koristeena. Ratkaisu on ilmeisesti paitsi ekologinen, myös kevyt. Nämä alkupään tuotantoa olevat kajakit olivat vielä käsin laminoituja, mutta jatkossa mallit tekemään tyhjiölaminoimalla, joten painonsäästöä on vielä entisetäänkin luvassa. Kuitukajakikiksi Melker oli huomattavan edullinen, alle 1800 euroa.

Melkerissä on käytetty lujitteena bambua

Toinen kiinnostuksen herättänyt kajakki oli Valleyn uutuusmalli Sirona. Uutuutta en vielä edes tehtaan sivuilta löytänyt, mutta kuuleman mukaan sen pitäisi olla eloisa ja leikkisä melottava. Mallia on kuulemma tulossa muutama kappale myös polyeteenisenä maahan, jolloin hinnankin pitäisi asettua jonnekin parin tonnin tietämille. Täytyypä pitää aistit tarkkoina, tätä kajakkia olisi mukava päästä kokeilemaan.

Keltaista Valley Sironaa olisi mukava päästä kokeilemaan

Osastolla ollutta mutkamallista grönlantilaismelan varhaista prototyyppiä en oikein ymmärtänyt. Muotoilulla ilmeisesti haetaan ergonomian lisäksi lapaan parempaa pitoa. Kummassakaan ominaisuudessa ei oman kokemukseni perusteella ole nykyiselläänkään juuri moitittavaa. Grönlantilaismelalla on käsittääkseni takana jo useampisatavuotinen historia. Mielenkiinnolla jään odottamaan, saadaanko näin pitkän kehityksen tulosta vielä entisestään paranneltua.

Erikoisin messuilla näkemistäni kajakeista oli eittämättä Californialainen Oru Coast +, joka on valmistettu rakenteeltaan hieman aaltopahvia muistuttavasta mainosjulisteissa käytettävän kaltaisesta polypropyleenistä. Kajakki on hyvin kevyt ja vitsi piilee siinä, että se on viidessä minuutissa taitettavissa matkalaukun kokoiseksi. Käyttökuntoon kasaaminen kestää kymmenkunta minuuttia. Kajakki sietää ystävällisen enlanninkielisen esittelijän mukaan jopa 20 000 taittelukertaa. Melontaominaisuuksissa päästään kuulemma varsin lähelle polyeteenikajakkeja, ja joka tapauksessa kulku on toista luokkaa kuin ilmatäytteisissä kumikajakeissa ja muissa kasattavissa malleissa. Laipioita ei vehkeessä ole, mutta se on varustettavissa ilmapusseilla koskikajakkien tapaan. Joihinkin malleihin on kuulemma saatavana myös kansiluukut tavaroiden pakkaamista helpottamaan. Mikään varsinainen retkikajakki ei tämä ei kuitenkaan ole.

Olen Oru, tulen USA:sta ja mahdun matkalaukkuun

Koska olin poikennut Welhonpesässä ostoksilla juuri edellisellä viikolla, tutustuen samalla myös hyllyjen antiin, ei  liikkeen tämänkertainen suppeahko messuosasto  tarjonnut minulle varsinaisia uutuuksia. Telineessä oli muutama esimerkki erityyppisistä ja eri materiaaleista valmistetuista kajakeista, jokunen mela ja räkillinen anorakkeja, päähineitä ja liivejä. Tutkiskelin hieman anorakkeja ja vaihdoin muutaman sanan esittelijän kanssa ennen siirtymistäni lähellä sijainneita kevytpursia tutkimaan. Gearlabin viimeisteltyyn, katkaisunapilla varusteltuun grönlantilaismelaan olin tutustunut ja aiemmin liikkeessä. Sitä on käsittääkseni saatavana myös tasaisesti päitä kohti levenevänä versiona, jolloin keskiosan pituuden valinta ei ole niin kriittinen kuin jyrkemmillä olkapäillä varustetuissa malleissa. Kuten muutkin hiilikuitumelat, myös tämä hyvältä vaikuttava mela on harmittavan hintava.

Welhonpesän hyllystä löytyi tuttuja kajakkeja

Onneksi halukkaille on edullisiakin meloja tarjolla. Lahnakoskella oli esillä sekä kotimaisesta puusta, että tuontitavarasta valmistettu grönlantilaismela. Edellisen hintaa on kuulemma jouduttu hieman tarkistamaan ylöspäin. Silti 115 euroa siististä ja melko kevyestä melasta on mielestäni pieni hinta. Jättituijasta tehdyssä versiossa ihmetytti käytetyn puun syiden suunta. Sen pientä painonsäästöä verrattuna kotimaisista materiaaleista valmistettuun versioon en välttämättä arvioisi korkeamman hinnan arvoiseksi. Käsin kokeillen painoeroa tuskin huomasi. Esitetietojen perusteella näiden melojen lavat ovat melko pitkät keskiosaan verrattuna, mutta toisaalta niiden olkapäät on muotoiltu niin loiviksi, että mitta tuskin on kovin kriittinen. 220 lienee useimmille miespuolisille melojille käypäinen pituus.

Myös hyllyssä ollut nätti vaaleasta haavasta valmistettu euromela Cajaq vaikutti mielenkiintoiselta. Voisi olla vaihteeksi mukava meloa lämpimällä ja viimeistellyllä puumelalla. Kyseinen mela näyttäisi hakkaavan saman hintaiset muovi- ja lasikuitumelat niin painossa kuin laadussakin. Oikein käsiteltynä kestävyys tuskin on ongelma. Mieleen jäi ajatus ottaa yhteyttä tehtaalle ja kysäistä, olisiko tätä mahdollista saada myös lyhyempänä. Lahnakosken mallisto kun näyttää koostuvan käsittämättömän pitkistä meloista. Nettisivuilla olevan esitteen mukaan tätä mallia valmistetaan 214 - 224 senttisenä ja edullisempaa punalapaista Classicia peräti 210 - 240cm pituisena.

Lahnakosken kotimaisia meloja

Poikkesin myös Ursuitin osastolla kertoakseni tyytyväisyydestäni heidän valmistamaansa kuivapukuun ja kyselläkseni asiantuntijalta sen hoitovinkkejä. Esittelijä kertoi melojien olevan sen verran konservatiivista väkeä, että kalliimpi Gemino Venture-malli on varustettu lateksimanseteilla, jotta se vaikuttaisi kuluttajien silmissä tarpeeksi uskottavalta. Omassa AWS-puvussani lämmin, mukava ja kestävä neopreeni on toiminut kolme vuotta moitteetta, vaikka olen puljannut sen kanssa mielin määrin niin meressä kuin koskessakin.

Sain samalla selvityksen, miksi puvun vetoketju on asetettu aukeamaan ylhäältä alaspäin eikä päinvastoin, mikä vaikuttaisi käytännöllisemmältä. Vetoketjun kiinnipäin kiskominen olkapään yli aiheuttaa siihen kuulemma niin paljon sivuttaisvoimia, että mekanismi ei tätä kunnolla kestä. Kuluttajat eivät puolestaan osaa olla riittävän varovaisia pukua päälle pukiessaan. Ikävyyksien ja reklamaatioiden välttämiseksi vetoketju on nykyisin asennettu aukeamaan ylhäältä alas.

Tähän veneeseen liittyy huima tarina ja seikkailu

Normaalisti messukierrokseni on venynyt hyvinkin kuusituntiseksi. Tällä kertaa selvisin ulos jo neljässä ja puolessa tunnissa. Ruuhkia ei ollut missään ja tyypilliseen hulinaan verrattuna meno oli muutenkin leppoisan rauhallista. Ehkä mielenkiintoisin vierailukohde oli tällä kertaa kuitenkin yllättäen Marino oy:n osasto, jossa oli esillä 4,3 metrinen Marino Mustang- moottorivene, jolla kaksi kaverusta ylittivät Atlantin vuonna 1970. Tähän verrattuna meidän melontaretkemme seikkailuineen tuntuvat kovin mitättömiltä. Turvallisuuskäsitykset 46 vuotta sitten olivat kovin toisenlaisia. Toinen kavereista, Arto Kulmala kertoili rauhallisesti omin sanoin tästä huimasta retkestä ja vastaili kysymyksiin pieni hymynkare suupielessään.