Lunta katoilla

Hirssaaren rantaa marraskuun loppupuolella

Vanha ja ainoa luotettava sääennuste sanoo, että jos pääsiäisenä on lunta katolla, on sitä maassakin. Nyt marraskuun loppupuolella asian kanssa oli vähän niin ja näin. Yöllä oli kyllä satanut pieni kerros, joka näkyi katoilla, mutta ei riittänyt kunnolla peittämään sen läpi törröttäviä ruohonkorsia. Puin kuivapuvun alle ohuen fleece-kerroksen, harjasin auton lumesta, vedin päähäni neopreenihupun ja pistin jalkaani kumisaappaat lähtiessäni nollakelissä rantaan.

Korkea vesi teki kajakkiin nousun helpoksi

Vesi oli korkealla, joten pääsin helposti kuivin jaloin kajakkiin. Luoteistuuli puhalteli kuutisen metriä sekunnissa ja taivas oli tyypillisen harmaa. Seikkailin jokisuiston lakastuneessa kaislikossa höyrypanimon ja Munsaaren välissä, sinne oli korkean veden ansiosta muodostunut melkoinen labyrintti. Välillä edessä oli umpiperä ja minun oli palattava etsimään uutta ulospääsyreittiä. Kaislikko oli täynnä sorsia ja Munsaaren rannassa uiskenteli rauhallinen joutsenperhe. Poikaset näyttivät olevan vielä aivan harmaita.

Liskojen yö?
Baarin rannassa lymyili krokotiili.

Lähdin kiertämään Hirssaarta. Mussalon rantabaarin kohdalla vesirajassa uiskenteli erehdyttävästi krokotiiliä muistuttava tukki. Madesalmen sillan alla oleva vedenkorkeusmittari näytti liki +70cm:n lukemaa. Kajakki kulki mukavasti myötätuulessa ja myötävirrassa. Rytäniemen kärjessä mieleni teki lähteä melomaan avomerta kohti. Järki kuitenkin voitti ja päätin pitää kiinni ennakkosuunnitelmastani ja pysytellä lähellä rantoja.

Merelle olisi tehnyt mieli...

Vastatuuleen melonta muuttui raskaammaksi ja kylmemmäksi. Runsaan puolen tunnin kuluttua olin Vasikkasalmessa Mussalontien sillan alla. Luotin korkeaan veteen ja oikaisin Kärkisaaren sillan alta. Kaislikko oli tien länsipuolella melkoisen paksua, mutta pääsin kuitenkin sen läpi meloen. Kiersin Hevossaaren harmaassa kelissä. Rannoilla näin pari lenkkeilijää, mutta merellä oli hiljaista. Narisen kasvihuoneiden kohdalla liiteli parikin harmaahaikaraa. Milloinhan niiden on aika lähteä lämpimimmille seuduille.

Kylmä keli sai pysyttelmään lähellä rantoja

Kuten niin monasti ennenkin tänä vuonna aurinko pilkisti jälleen kotimatkalla. Pohjinselän yli oli mukava meloa sivumyötäiseen kun edessä oleva ranta kylpi auringossa ja meren väri oli hetkessä vaihtunut sammalenvihreästä taivaansiniseksi, lumet katoilla alkoivat sulaa.

Auringonpilkahdus lämmitti mieltä

Nousuvesi oli irrottanut Sikosaaren rannasta huonokuntoisen soutuveneen ja uittanut sen muutaman sadan metrin päähän kaislikon reunaan. Tarkastin, että vene oli tyhjä ja ajattelin hinata sen vastatuuleen takaisin oletettuun lähtöpisteeseensä. En kuitenkaan löytänyt vesilastissa olevasta paatista yhtäkään sellaista kohtaa, johon olisin kajakista käsin saanut hinausköyteni kunnolla kiinni. Niinpä jätin hylyn niille sijoilleen. toivottavasti se ei aiheuta turhia etsintätoimenpiteitä.

Karkulainen kaislikossa

Vajaa lähestyessäni havaitsin ovien olevan auki ja rannassa vilkkuvan oranssia ja keltaista. Arvelin jonkun toisenkin vinksahtaneen valmistelevan kajakkiaan vesille lähtöä varten, mutta erehdyin. Lähemmäksi päästyäni ymmärsin siellä olevan käynnissä kalustoinventaarion. Seuran melat oli tarkastusta varten nostettu seinustalle siistiin riviin. Runsaan kahden ja puolen tunnin lenkkini aikana vedenpinta oli laskenut toistakymmentä senttiä ja minun piti tuumata tovi ennen kuin keksin helpon tavan nousta kajakista ilman, että joutuisin astumaan polvensyvyiseen veteen.

Kalustoinventaariuo käynnissä

Aamulla valitsemani vaatetus onnistui juuri sopivasti. Lenkin aikana minun ei ollut kertaakaan liian kylmä tai kuuma, mutta rannassa olo tuntui heti vilpoiselta. Onneksi kotona odotti valmiiksi lämmitetty sauna. Melontakunto näyttää olevan katoavaista. Kuudentoista kilometrin lenkki, joka kesällä ei olisi tuntunut missään, vaati nyt etenkin vastatuuleen meloessa määrätietoista otetta ja painoi vielä myöhemmin illallakin selvästi jäsenissä.