sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Alkava pimeä vuodenaika



Taas on vuosikello käännähtänyt sellaiseen asentoon, että varjot alkavat vääjäämättä pidetä. Vajarannan vaahterakin on jo saanut uuden värin. Harrastuksen kannalta tämä tarkoittaa valitettavasti myös sitä, ettei arkisin merelle juurikaan ole enää asiaa. Syyskuussa melontakilometrejä kertyi enää hieman toista sataa ja ennuste tästä eteenpäin on laskeva. Toisaalta, mikäli vain kelit sattuvat kohdalle, syksyllä merellä voi olla kuulaan hienoa ja rauhallista. Veneiden noston, kesämökkien tyhjenemisen ja muuttolintujen lähdön jälkeen saaristossa on tilaa.


















Kotkan melojien laituri nostettiin ylös perjantaina 3.10. Tästä eteenpäin melomassa käyvät enää vain innokkaimmat aktiivit. Vesien kylmeneminen edellyttää myös parempaa varustusta ja harkintaa kelien suhteen. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna vedin ensimmäistä kertaa neopreenisormikkaat käteeni. Viikko eteenpäin nämäkään eivät enää riittäneet vaan minun piti varustautua melarukkasin. Samalla puin päälleni myös kuivapuvun.


Sunnuntaina 5.10. teimme parin muun melojan kanssa pienen kotiseuturetken. Meloimme kantasataman ohi Hallan rantaan ja siitä Tiutisen ja Pirköyrin välistä hienoja taloja ihastellen Ruotsinsalmen väylän yli Kuutsalon puolelle. Kiertelimme kivikkoisia pikkusaaria ja jatkoimme Kuutsalon pohjoisrantaa pitkin Lehmän länsipuolelle. Nousimme luoteisrannan upeille kallioille evästauolle. Makkaranpaiston jälkeen suunnistimme takaisin kohti Metsolaa. Kotimatkalla Norssalmessa saimme seuraamme vielä yhden aktiivin, joka saatteli meidät ystävällisesti vajalle asti ja lähti sitten uudestaan jatkamaan keskeytynyttä lenkkiään.


Syksyn ankeutta helpottaa hieman lokakuun vaihteessa käteeni saama Pekka Lassilan uutuuskirja Maininki. Kirjan runkona toimii kirjoittajan vuonna 2013 suorittama melontaretki Virolahdelta Tornioon. Tämän 1300km:n matkan aikana Lassila havainnoi ympäristöään ja ihmettelee yhteiskuntaa. Samalla hän työstää omaa irtisanoutumiseen päättynyttä 30-vuotista työhistoriaansa ja tutustuttaa lukijan reitin varrelle sattuvien kohteiden historiaan. Uusi kotimainen melontaan liittyvä kirja on sen luokan harvinaisuus, että olen lukenut sitä säästellen. Olen nautiskellut aina pari lukua illassa. Kirja on vielä kesken, joten kovin syväluotaavaan analyysiin en tässä vaiheessa halua ryhtyä. Minun on kuitenkin ollut helppo virittäytyä samalle aaltopituudelle rannikkoa melovan kirjailijan kanssa.

1 kommentti:

  1. Hieno homma, että Lassila on kirjoittanut kirjan. Täytyy hankkia sellainen. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista