Kajakkini saavutti hiljattain kunnioitettavan yhden vuoden iän. Juhlan kunniaksi meloin kyseisen päivän lenkkini lumpeenkukka keulalla. Samaisella lenkillä ylittyi 700km tänä kesänä. Laskeskelin, että kajakillani ja minulla on nyt yhteistä taivalta alun toista tuhatta kilometriä. Olen ehtinyt tottua siihen niin, että puolueeton vertailu muihin alkaa olla vaikeaa. Pahempia epäkohtia ei tässä keltaisessa kulkineessa ole ilmennyt. Istuinta olen hieman modifioinut omaan ahteriini paremmin sopivaksi ja reisituet olen korvannut telttapatjan palasilla. Kajakki on erittäin helppo käsitellä, se pysyy hyvin suunnassa, mutta sitä on silti helppo ohjailla. Se on myös erittäin vakaa ja helppo reskuttaa. Hieman painava se on maissa yksin käsitellä, eikä se ehkä ole kaikkein nopein kiituri, ihan riittävän nopea kuitenkin.
Lökören rannassa lainakajakki katolla
Heti synttäreiden jälkeen kävin Pyhtäällä melomassa Artisan 5G:tä. Olen jo pidempään harkinnut sellaisen hankkimista osittain vaihtelun vuoksi, osittain siksi, että olen tykännyt aina välillä meloa seurani Artisaneilla. Lähdin Lökörestä ja meloin Kiviniemen rantoja pitkin aina Koukkusaareen puoliväliin. Täältä palasin Äyspäätä pitkin Hevossaaren kiertäen takaisin. Lasikuituisena Artisan oli kevyempi nostaa auton katolle, vaikka sillä onkin pituutta puoli metriä enemmän. Vanhempiin Artisaneihin verrattuna tässä uudessa mallissa on parempi istuma-aukko sekä kunnolliset reisituet. Päiväluukut löytyvät sekä edestä että takaa. Keulakannelle on myös muotoiltu oivat viisteet tehokasta melonta-asentoa silmällä pitäen. Kajakki on varsin nopea ja kevytkulkuinen ja sillä oli ilo meloa. Alkuvakaus ei yllä nykyisen kajakkini tasolle, mutta pienessä aallokossa ja liikkeellä ollessa eroa ei enää huomannut. Päiväluukusta johtuen etukannen kumiköydet sijaitsevat niin edessä, että juomapulloa joutui hieman kurottelemaan. Ainoana suurempana miinuksena havaitsin, että istuma-aukon takareuna on niin lähellä penkin selkänojaa, ettei selkää saa kunnolla taivutettua taaksepäin. Lisäksi kehyksen takareunan muotoilu on melko kantikas. Tästä saattaa koitua haittaa eskimoa tehdessä. Kaiken kaikkiaan 5G on kelpo kajakki ja voi olla, että vielä jonakin päivänä hankin sellaisen.
Selfiet on nyt muotia
Viime aikoina olen verestänyt keväällä aloittamaani koskimelontaa. Muiden lähtiessä keskiviikkomelonnalle, kävimme pienellä porukalla Langinkosken alajuoksulla ottamassa vähän tuntumaa virtaavaan veteen. Harjoittelimme lossausta ja virtaan menoa. Mukavaltahan tuo tuntui pitkähkön tauon jälkeen. Alun haeskelun jälkeen homma alkoi pian tuntua sangen koukuttavalta.
Langinkosken alajuoksulla
Kokeneemmat konkarit veivät sitten muutaman päivän kuluttua yhä pienemmäksi kutistuneen joukkomme Kultaankoskille puljaamaan. Paikka osoittautui harjoitteluun mainioksi. Ensin lossailimme pienemmässä virrassa alhaalta päin katsoen oikean puoleisessa haarassa. Sitten siirryimme vastarannan puolelle päävirtaan. Aallot ja pärskeet kasvoivat suuremmiksi ja meno maistui. Jatkoimme lossailuharjoituksia ja laskimme aina välillä pärskeiden mukana alas. Kiersimme pienen saaren ympäri ja laskimme niskalta koko virran alas. Ensimmäinen aalto pudotuksen jälkeen oli suurin ja makein. Kokeneimmat surffailivat siinä. Keli oli lämmin ja takki tyhjeni nopeasti. Tällä kertaa pidin kuitenkin tolkun matkassa enkä ruvennut koheltamaan liikaa. Kerran kävin virrassa vilvoittelemassa kajakin kaaduttua, mutta pääsin eskimolla nopeasti takaisin pystyyn. Myös melatuki toimi nyt paremmin kuin aikoihin. Toisinaan tuli roikuttua kylkiasennossa ylätuen varassa kajakin kuitenkaan kiepsahtamatta tämän pidemmälle. Kyllä ikämieskin ilmeisesti jotain voi vielä oppia. Koskimelonta tuo mukavaa vaihtelua merimelontaan ja toimii mainiona tekniikkaharjoitteluna auttaen kajakin hallintaa myös merellä. Täytyy alkaa silmäillä käytettyjen palstoja oman koskarin toivossa. Sitähän voisi käyttää talvella myös allasharjoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti