- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 5. heinäkuuta 2021

Viisikko luodolla

 


Itse asiassa meitä oli lauantaina vajalta lähtiessä kuusi ja sunnuntaina sinne palatessa neljä, mutta varsinaisella retkellä oli kuitenkin viisi osallistujaa. Puolilta päivin pakatessa ilma oli helteinen, mutta matkaan päästyämme noin 5 m/s vastatuuli mukavasti jäähdytti menoa tekemättä melomisesta silti liian rankkaa. Ensimmäinen matkalainen kulki mukana vain tunnin piipahtaakseen Kotkan edustalla sijaitsevassa Varissaaressa. Menomatkalla yhytimme myös lauantailenkiltä seuramme puheenjohtajan, joka manasi myötätuulimelonnan kuumuutta vallitsevissa olosuhteissa.

Merellä ei helle kiusannut

Vajaa kymmenen kilometrin ja runsaan puolentoista tunnin melonnan jälkeen päätimme pitää pienen tankkaustauon kaikkein kotkalaisten hyvin tuntemassa Lehmän montussa. Meidän lisäksemme laskin laitureissa ja hietikoilla olevan yhteensä 27 veneellistä auringonottajia ja vuoromoottori poikkesi vielä tuomaan saareen lisää ihmisiä. Kovin kauaa emme täällä viihtyneet, vaan jatkoimme matkaamme kohti Kuolioluotoa.

Varikkopysähdys Lehmän montussa

Meloimme Kuutsalon ja Kirkonmaan salmesta Satamasaaren ja Vuorisaaren eteläpuolitse tuttuun leiripaikkaamme Kuolioluodon eteläkärjen kallioille. Merellä olo oli ollut siedettävä, mutta rannalla oli ajoittain suorastaan tukalan kuuma. Niinpä pulahdimmekin useampaan otteeseen uimaan vilvoitellaksemme itseämme. Merivesi oli kuitenkin lämmintä ja rantakallio suorastaan kuuma, joten tästäkään ei ollut kovin pitkäaikaista hyötyä.

Tiirojen pesimäluodot kannattaa kiertää

Pystyimme telttamme ja kokkailimme päivällistä silokalliolla. Kävin myös hakemassa pari saarella sijaitsevaa geokätköä, jotka löytyivät tällä kertaa varsin helposti. Kulku saaren poikki oli kuitenkin hankalan maaston vuoksi varsin vaivalloista ja vajaa parin kilometrin mittainen lenkki sai hien taas pintaan ja olon tuntumaan tukalalta. Avotulen tekeminen oli metsäpalovaroituksen takia kielletty, joten illalla makkaranuotio jäi sytyttämättä, mutta Marju paistoi koko porukalle lettuja. Nuotion asemesta istuimme siis letturingissä maailmaa parantamassa. Näkymät eteläkärjestä avomerelle laivoineen ja auringonlaskuineen olivat aivan yhtä upeita, kuin aina ennenkin.

Ilta Kuolioluodossa

Yöllä pystyi nukkumaan pelkässä sisäteltassa, tai vaikka taivasalla. Itse pidin telttani ovet sekä kaikki mahdolliset tuuletusluukut auki. Hienoinen läpiveto tuuletti mukavasti hyönteisverkkojen läpi. Aamulla oli hyvä herätä itätuulen rantaan ajamien aaltojen liplatukseen. Osa meistä aloitti päivänsä uimalla osa aamiaisella. Varsin pian aurinko sai kallion lämpenemään ja olon hikiseksi ja viimeistään leirin purkamisen jälkeen oli jälleen aika pistäytyä meressä vilvoittelemassa. Vesi oli ihailtavan kirkasta ja rantakalliolla kasvoi ahdinpartaa. Myös rakkolevä näyttää tekevän paluuta itäiselle Suomenlahdelle. Toivottavasti tämä on merkki vesien puhdistumisesta.

Fucus vesiculosus

Kello yhdentoista maissa lähdimme paluumatkalle. Meloimme sivumyötäisessä Pitkäsaaren ja Karhusaaren välistä kohti Kuutsalon Santaniemeä, jossa pidimme lounastauon. Pasilla oli niin kiire kaupunkiin jalkapalloasioita hoitelemaan, että hän jatkoi suoraan kohti Metsolaa. Me muut pidimme reilun pysähdyksen lämpimine aterioineen ja kahveineen Santaniemessä, pulahtipa joku pariin otteeseen jopa uimassakin.

Sivumyötäisessä kohti Karhusaarta

Kuutsalon pohjoispäästä olikin enää noin kymmenen kilometrin matka Tiutisen ja kantasataman kautta Metsolan vajalle. Melonta sujui alkumatkan tapaan mukavasti sivumyötäiseen lasketellessa. Aina välillä pysähdyimme parin minuutin mittaiselle juomatauolle. Keisarinsatamassa melan lapani kopsahti johonkin kovaan. Parikymmentä senttiä pinnan alapuolella kellui puoliupoksissa avaamaton siideritölkki. Noukin aarteen talteen ja ajattelin palkita sillä itseni illalla. Aikaisemmilla melontareissuillani olen kyllä löytänyt vedestä kellumasta mm. teräksisen poijun, nahkaisen jalkapallon ja pari muuta palloa, muutaman fendarin, rintaliivit sekä kasapäin tyhjiä pulloja ja tölkkejä, mutta koskaan ennen en ole törmännyt avaamattomaan virvoitusjuomatölkkiin.

Happy paddler

Vajarannassa tavaroiden purkamisen jälkeen olikin jälleen kerran aika pulahtaa uimaan. Tälle helteiselle pikku retkelle, joka seuran toimintasuunnitelmaan oli merkitty helppona meriretkenä kertyi yhteensä mittaa 35km. Myös vähemmän meloneiden on helppo aloittaa melontaretkeily tällaisilla pienillä viikonloppuretkillä, Harmi, ettemme tällä kertaa saaneet huokuteltua heitä matkaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti