Duosta sooloon

Hankkiessani ensimmäisen avokanoottini vajaat kaksi vuotta sitten, harkitsin pienen kaksikon ja yksikön välillä. Päädyin kaksikkoon, koska minulla oli toive saada silloin tällöin joku perheenjäsen mukaan. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että aivan paria poikkeusta lukuun ottamatta olen melonut aina yksin. Niinpä kaksikon vaihtaminen yksiköön tuntui varsin luonnolliselta ratkaisulta.

Yksiköksi valikoitui Welhonpesän tuottama Kolibri, joka minulla oli toisena vaihtoehtonani jo alun perin kanoottia hankkiessani. Tilasin sen toukokuun alussa ja sain kanootin kesäkuun alkupuoliskolla. Päädyin innegra-hiilikuitu rakenteeseen huolimatta sen hieman korkeammasta hinnasta. Ajattelin tämän olevan lasikuituista lujempi siltä varalta, jos joskus aikoisin käydä sen kanssa koskessa harjoittelemassa. Kanoottini tilasin ilman pintaväriä, koska minulla oli aikoinaan vastaavalla tavoin rakennettu purjejolla, millä kilpailin aina MM kisoja myöten. Silloin vain kaikkein kovimmilla kavereilla oli tällainen. Tästä oli jäänyt mukava muisto.  Pieni kömmähdys tuotannossa kuitenkin sattui, sillä kanootin pohja oli tilauksesta poiketen maalattu valkoiseksi.

Yksi lähti...

...ja toinen saapui.

Kanootin valmistumista odotellessa minulla kävi tuuri, sillä avokanoottipalstalla etsittiin juuri samanlaista käytettyä kanoottia, mikä minulla oli jäämässä ylimääräiseksi. Sovimme tuolloin alustavat kaupat, ja lopullisen omistajanvaihdoksen suoritimme samalla reissulla, kun hain uuden kanoottini Klaukkalasta. Tämä oli todellinen win-win- tilanne. Ensimmäistä kertaa pääsin uuden Kolibrini kanssa vesille 12.6. Olosuhteet eivät tuolloin olleet kaikkein parhaat mahdolliset, sillä tuuli oli hyvin puuskainen ja voimakas.

Heti alkuun kävi ilmi, että Kolibri kevyempänä ja lähes 20cm kaksikkoani kapeampana on alkutuntumalta edellistä kanoottiani selvästi kiikkerämpi. Kajakkien parista tiedän, että tällainen on kuitenkin hyvin suhteellista ja pieneen alkukiikkeryyteen tottuu varsin pian. En siis antanut asian häiritä enempää. Tyhjänä melottaessa kevyen ja pienen yksikön liikkeet tuntuivat huomattavan herkiltä ja ohjailu sujui vähäisellä voiman käytöllä. Tämä ei ole mikään ihme, sillä pituutta on vähemmän ja painoa vain noin puolet siitä, mihin olin aiemmin tottunut. Autotallissa punnitessani henkilövaaka näytti tämän yksilön painoksi vaivaiset 16,3kg.

Ensimmäistä vesillelaskua odotellessa

Toisella melontakerralla tuuli oli tasoittunut, joten kanootin ominaisuusuksistakin pääsi paremmin perille. Kiikkeryys ei häirinnyt enää yhtä paljoa kuin ensimmäisellä kerralla. Vasta- ja sivutuuleen Kolibria on mukava ja kevyt meloa. Vauhti parani selvästi vanhaan kaksikkooni verrattuna ja käsittely oli hämmästyttävän kevyttä ja herkkää. Kanootti oli helppo trimmata kulkemaan suoraan ja pitää suunnassa. Ohjausliikkeet olivat kevyitä. Rungon viinilasimainen poikkileikkaus, jossa parras on reunoja kapeammalla, helpotti melomista, kun mela tai käsi ei niin helposti osunut parraslistaan. Kanootin korkeahko ja hieman eteenpäin kallistettu satulavyöpunospenkki tuntui heti alkuun oikein mukavalta. Meloin puoliksi istuen, polvet kanootin pohjalla olevaan telttapatjan palaan tukien. Välillä nostin vaihteeksi toisen polven kanadalaistyyliin ylös.

Myötätuuleen meno oli ainakin aluksi hieman haastavampaa. Liekö kyseessä tottumattomuus, mutta pientä kiemurtelutaipumusta oli havaittavissa. Aivan yhtä vakaasti, kuin raskaammalla edeltäjällään matka Kolibrilla ei minulta taittunut. Vauhti pysyi kuitenkin koko ajan hyvänä. Sivumyötäisessä kanootti pysyi jo paremmin kurssissaan. Kolibri ei ole varsinkaan keulastaan aivan matala, joten ainakin nyt täysin tyhjänä kevyt kanootti tarjosi jonkin verran tullipintaa, mikä tuntui herkkäliikkeisessä kanootissa aina ajoittain. Retkilastissa kulku varmasti rauhoittuu tästä hieman.

Testilenkki taittui urbaanissa ympäristössä

Kanootin käsittely maassa ja laiturilla, sekä auton katolle nostaminen saivat hymyn korviin. Näinkö helppoa tämä voi olla? Väsynytkin meloja nostaa ja kantaa näin kevyttä vesikulkuneuvoa leikiten. Odotan innolla taas seuraavaa melontakertaa. Minulla on paljon uutta ja mielenkiintoista opiskeltavaa ja uskon, että tämä kanootti kehittää melontataitojani taas aimo harppauksen eteenpäin. Tähän saakka olen täysin itse oppinut. Pitäisiköhän jossain vaiheessa hakeutua jollekin sopivalle kurssille lisäoppia saamaan?

Puoliselfie