Vanhalla kaavalla

Muista turvaväli

Aika monena melontakautena kevään ensimmäinen päiväretki on tehty tuttuun lähisaareen, niin myös tänä keväänä. Kotkan edustalla sijaitsee Lehmäsaari, paikallisten keskuudessa pelkkä Lehmä. Se on suosittu retkeilykohde hiekkaisine rantoineen ja grillikatoksineen. Metsolan kajakkivajalta sinne on jotakuinkin kymmenen kilometriä, joten tässäkin mielessä se sopii mainiosti lyhyen melontaretken kohteeksi. Keskikesällä paikka on usein niin ruuhkainen, että se tekee mieli kiertää kaukaa, mutta näin kauden alussa arvelimme, että siellä saa olla vielä rauhassa.

Aamulla paistoi aurinko

Tutkimme ennakolta pääsiäisen sääennusteita ja valitsimme lähtöpäiväksi pitkäperjantain. Lähtöajaksi sovittiin kello yhdeksän. Vajalle ilmestyi tuolloin neljä melojaa, joten tältä osin pysyimme valtioneuvoston suosituksessa välttää yli kymmenen ihmisen kokoontumista viruksen leviämisen estämiseksi. Sääennuste lupaili heikkoa tuulta ja poutaa, mutta jo lähtöhetkellä mantereen yllä olevat pilvet näyttivät kasvavan niin korkeiksi, että olisi varsin todennäköistä, että niistä rapsahtaisi jossain olomuodossa raikas keväinen kuuro.

Pakkasimme siis eväät matkaan ja lähdimme auringonpaisteessa ja myötävirrassa kevyen myötätuulen saattelemana kohti tuttua retkisaarta. Meno tuntui aamutuimaan hieman tahmealta, mutta todellinen matkavauhtimme oli jälkikäteen gps-jäljestä tarkasteltuna varsin mukava. Keli oli niin hyvä, että meloessa tahtoi tulla lämmin. Runsaan puolentoista tunnin kuluttua olimme kohteessamme.

Kohteessa

Päätimme rantautua itärannan aurinkoiseen laguuniin. Siellä näkyi olevan telttasauna sekä kaksi moottorivenettä. Näistä toinen oli poijussa lahdella ja toinen vastakkaisella rannalla. Ihmisiä ei ollut näkyvillä. Nousimme mäen ylös grillikodalle ja teimme sinne tulet. Saimme paistella makkarat ja syödä eväät aivan omassa rauhassamme. Taukokin venähti reilun mittaiseksi. Lopulta, kun eväät oli syöty, vatsat täynnä ja tuli grillissä hiipunut, palasimme rantaan kajakkien luo. Kello oli nyt yli puolen päivän ja ihmiset kaupungissa heränneet, sillä laguunia lähestyi muutama vene. Ennätimme pitää taukomme juuri sopivasti ennen iltapäivän ruuhkaa.

Ny rillataan...

Kotimatkalla päätimme kiertää saaren eteläkärjen. Aurinko alkoi vetäytyä pilvirintaman taakse ja tuuli hieman nousta. Ilma oli kuitenkin edelleen kirkas ja näkyvyys hyvä. Venäjälle kuuluva Suursaari erottui kutsuvana horisontissa. Saaren kärjessä tuli vastaa yksinäinen kajakki. Arvelimme oikein, kyseessä oli Mansikkalahdesta lähtenyt seuramme konkarimeloja, joka oli kiertämässä samaa saarta vastakkaiseen suuntaan. Pienen juttutuokion jälkeen käänsimme keulamme pohjoiseen ja paluumatka alkoi.

Suursaari horisontissa

Varsin pian pohjoisen puoleiset tuulenpuuskat voimistuivat ja taivaalta alkoi tuprutella milloin räntää, milloin rakeita. Onneksi nämä kuurot olivat lyhyitä ja niiden välissä paistoi aina hetken aurinko. Tuuli oli kuitenkin ennustettua voimakkaampi, ehkä noin seitsemän metriä sekunnissa. Nopeasti noussut aallokko oli tuttuun tyyliinsä varsin terävää. Yhdessä terävien puuskien kanssa se välillä lähes pysäytti laivueemme kulun eikä kohteeksemme ottamamme Kokourin mutkan punainen reunamerkki tuntunut lähestyvän lainkaan.

Paluumatka tarjoili vaihtelevaa keliä.

Rakeita sylissä

Reilun tunnin puurtamisen jälkeen olimme viimein Katariinanniemen suojassa ja pidimme lyhyen juoma- ja huilitauon. Jatkaessamme matkaa kohti Keisarinsatamaa, saimme niskaamme vielä yhden rae- sekä räntäkuuron. Vajalle saavuimme tuttuun tapaan tuulen helpottaessa ja auringon paistaessa. Siellä yksinäinen juttuseuraa vailla ollut rantojen mies otti meidät vastaan. Reissu oli mukava ja onnistunut. 23 km:n lenkki paluumatkan vastatuuli huomioiden oli juuri sopiva ponnistus näin kauden aluksi.

Vaihtelevat kelit jatkuivat lauantaina

Seuraavana päivänä jatkoin melontoja avokanootilla Klamilan maisemissa. Ilma pysytteli juuri saman kaltaisena keväisen epävakaana kuin edellisenäkin päivänä. Tällä kertaa valitsin suojaisemman reitin, eikä tuulestakaan ollut samalla tavoin kiusaa. Kevään mittaan olen ollut vesillä nyt kolmesti kanootilla ja neljä kertaa kajakilla. Matkat ovat tosin olleet niin lyhyitä, että kauden ansimmäisen satasen täyttymiseen tarvitaan vielä vähintään yksi melontakerta.

Jälleen rakeita

Tähänhän alkaa jo tottua