Outoja aikoja

Kulunut talvi on monessa suhteessa poikennut edellisistä. Lunta ei tullut, mutta luistelukelit olivat onneksi mainiot. Sisämelontakauteni jäi vajavaiseksi. Vuoden alussa sattui kokous pari kertaa päällekkäin melontavuoron kanssa. Sitten minulta poistettiin pari luomea ja tikit estivät osallistumisen. Tämän jälkeen loukkasin pikkusormeni, enkä päässyt sormi lastassa moneen viikkoon mukaan. Juuri, kun olin saanut lastan pois ja sormi alkoi tuntua siltä, että olisin uskaltanut tarttua melaan, tuli koronaepidemia. Nyt koskikajakkini ja melani ovat vankeina suljetussa uimahallissa.

Merellä olen sitä vastoin maaliskuussa muutaman kerran käväissyt. Murtunut sormi ei juurikaan haittaa rauhallista melomista, kunhan vain sen teippaa kiinni naapuriinsa. Kylmästä se sei kylläkään pidä. Helmikuun melonnat jouduin kuitenkin jättämään väliin, kun en saanut hanskaa käteen. Näin haaveet melomisesta vuoden jokaisena kuukautena vesittyivät.

Valmiina lähtöön

Maaliskuun loppupuoli on ollut siinä suhteessa erikoinen, että aina välillä olen käynyt merellä melomassa ja välillä taas järvellä luistelemassa. Nyt 28.3. avasin myös avokanoottikauden tekemällä runsaan kymmenen kilometrin pikku lenkin mökkimaisemissa. Merilinnut ovat palanneet suurin joukoin. Talven jälkeen on taas hetki mukava kuunnella lokkien ja tiirojen kirkumistakin. Jossain vaiheessa kesää nämä muuttuvat pikemminkin rasitteeksi. Ilma oli hieno, mutta edellisenä päivänä hajonnut kuivapuvun vetoketju hieman harmitti. 

Avokanoottikauteni alkoi 28.3.

Puku on tosin jo seitsemän vuotta vanha ja sillä on melottu ainakin pari- kolmetuhatta kilometriä. Edellisenä päivänä mereltä tullessani en enää saanut vetskaria millään auki. Vikaa siinä on ollut jo aiemmin, mutta nyt minun täytyi pyytää poikaani avuksi, jotta pääsin vapautumaan puvustani. Lopulta vetoketju aukesi, mutta samalla siitä irtosi yksi hammas. Puku ei siis enää ole tiivis, joten uuden hankinta on lähiaikoina edessä. Näin vanhaan pukuun ei kannata enää kallista remonttia tehdä. Uuden hankkimisessa taas on sellainen ongelma, että kaikki merkittävimmät melontatarvikeliikkeet sijaitsevat Uudellamaalla karanteenirajan takana. Varmimmaksi vaihtoehdoksi jää tilata samanlainen puku kuin aiemminkin.