Pitsalle Sataman Baariin

Retki alkoi mökkirannasta

Keskiviikkona 27.6. kolme kanssamelojaa saapui seurakseni Klamilaan. Tarkoituksenamme oli kiertää päivän mittainen lenkki Itäisen Suomenlahden komeita maisemia tutkimassa. Lähdimme mökkirannasta Siikasaaren tyvestä puoli yhdentoista maissa melomaan kohti Lapurinsalmea. Vesi oli sen verran raikasta ja tuuli paikoin navakkaa, että salmen suojassa lisäsimme anorakit päällemme. Salmen itäpuolella aallokko kasvoi hieman, mutta auttoi mukavasti matkaamme kohti edessä häämöttävää Suur-Pisiä.

Edessä kimmeltää Pisinsalmi

Matka joutui nopsaan ja pian vedimme kajakkimme tämän kansallispuistoon kuuluvan saaren retkisataman hiekkarannalle ja vaeltelimme hetken pitkin tämän hienon saaren länsipuolen kallioita sen avaria maisemia ihastelemassa. Koska seurue oli lähtenyt jo aamuvarhaisella Kotkasta, oli nyt puolilta päivin oivallinen aika lounastauolle tuulensuojassa lämpimällä kalliolla. Kaivoimme siis keittimemme esiin ja ryhdyimme kokkalemaan.

Suurpisin länsirannan kallioita

Lounaan antaman energian turvin aloimme tarpomisemme noin kahdeksan metrin vastatuuleen Länsikiven kautta Vuori-Pulteriin. Lähtiessämme isolla Busterilla saareen saapunut pariskunta ihmetteli vähän touhujamme. Heillä oli kuulemma ollut pomppuisa matka. Meidän matkamme sujui hyvin mukavassa meriaallokossa, joskin vastatuulen melominen kulutti hieman voimia. Pulterissa vedimme kajakkimme saaren pohjoispään laakealle kalliolle. Pian saareen saapui toinenkin seurue hyvin säilyneellä meriläismallisella puuveneellä. Me kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle maisemia ihastelemaan. Ennen lähtöämme nautimme vielä Pisissä juomatta jääneet päiväkahvit.

Vuori-Pulterista etelään on vain merta...

... lännessä näkyy Mustamaa ja Ruissaari.

Alun perin tarkoituksenamme oli meloa Ruissaaren ja Mustamaan välisestä salmesta, mutta yhä navakammin puhaltama vastatuuli ei houkuttanut. Niinpä suuntasimmekin Vasikka-Pulterin kautta Ruissaaren pohjoispuolitse Harvajaniemen suojaan. Harvajanniemen rantoja mukaillen meloimme pikkuhiljaa kohti Klamilan rannassa töröttävää hyppyrimäen silhuettia. Pikku hiljaa voimat alkoivat itse kullakin jo vähän hiipua ja mela alkoi selvästi painaa. Silmissä kiiltelevät Klamilan Sataman Baarin pitsat saivat melan kuitenkin nousemaan yhä uudestaan ja uudestaan. Saavutimme määränpäämme aikataulun mukaisesti kello viiden maissa.

Hellitöksenselällä kohti Harvajanniemeä. 

Kalasataman luiska oli turhan jyrkkä ja karkeapintainen rantautua ja veneseuran laituri taas hivenen turhan korkea. Onneksi ennen läheistä uimarantaa löytyi kaislikkojen välistä oiva rantautumispaikka, johon jätimme kajakkimme. Lähes juoksuaskelin vaelsimme polkua pitkin baaritiskille pitsoja tilamaan. Tässä vaiheessa Aijan mittari näytti melotuksi matkaksi 22km.

Jo pelkkä ruuan kuvittelemininenkin antaa mukavasti lisää voimia.

Baarista lähtiessämme kassarouva kysyi, aiommeko meloa samaa reittiä takaisin. Ilmoitimme kuitenkin jatkavamme suorinta tietä kohti Parunpohjaa. Jos olimme hetki sitten meloneet avomerellä aallokossa ja vastatuulessa, sujui loppumatka kaislikon suojassa ja lähes peilityynessä. Pitsan voimin mökkiranta tuli nopeasti vastaan. Aijan mittari näytti melotuksi matkasi noin 28 kilometriä. Vierailijat pakkasivat kajakkinsa ja lähtivät saman tien ajamaan kohti kaupunkia. Minä jäin laittamaan mökkiä kuntoon ja suuntasin tunnin kuluttua toisten perään. Tämän kertainen päiväretkemme oli niin onnistunut, että vastaavan voisi hyvin toistaa joskus tulevaisuudessakin.