Toukotöitä

Pasin kanssa kaupunkia kiertämässä

Opetustyössä työskentelevälle toukokuu on kuukausista julmin. Väsymys painaa ja kiire ja stressi ovat sitä luokkaa, että oma nimikin tahtoo välillä unohtua. Kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen suvivirttä. Kuluvan kuukauden aikana olen normaalin päivätyön lisäksi istunut kokouksissa viisi kokonaista päivää ja kolme arki-iltaa, kunnostanut ja laskenut veteen veneen, myynyt yhden kajakin, korjannut paksun tukun kokeita, suorittanut kevätarvioinnit, avannut pyöräilykauden, kaatunut rullaluistimilla, kärsinyt kevätflunssasta ja avustanut toimitsijan tehtävissä purjehduskilpailuissa. Tekemättömiä töitä tuntuu silti olevan joka puolella eikä aika tahdo riittää kunnolla mihinkään. Aika monista talkoista olen joutunut toukokuussa kieltäytymään ja silti mökkinurmella odottavat vielä viime syksyn sinne kasaamat kaislat.

Vanha ja uusi

Pikku päiväretkellä Niinilahdessa

Oman mielenterveyden ylläpitämiseksi on välillä ollut pakko olla itsekäs ja yrittää ottaa hieman omaa aikaa lähteäkseen merelle tuulettumaan. Alkukuusta tällaiselle luksukselle löytyi onneksi muutama ilta. Viimeisin merkintä omaan lokikirjaani on tehty 13.5. Ikävää lievittääkseni olen tietokoneelta seurannut tutun melojakaverin rannikon melonnan etenemistä. Haikein mielin katselin toukokuun puolivälissä laiturilla, kun seurakaverit lähtivät upeassa kelissä kauden ensimmäiselle yöretkelle. Toivottavasti yhtä hienoja kelejä riittää vielä kesäkuun puolellekin, kun aikaa omalle harrastustoiminnalle alkaa toivottavasti jälleen löytyä.

Evästauko kalliolla

Tämän tekstin harmoniset blogikuvat ovat räikeässä ristiriidassa tämän hetkisen sielunmaisemani kanssa. Onneksi vallitsevaan kaaokseen on kuitenkin pikkuhiljaa luvassa muutos. Valoa näkyy jo tunnelin päässä. Kovasti vain ihmettelen niitä ymmärtämättömiä elinkeinoelämän edustajia, jotka omiin tarkoitusperiinsä vedoten vaativat koulujen kevätlukukausia pidennettäviksi. Vähänpä he mistään mitään tietävät.

Se kelluu sittenkin

Harvinaisen tyyntä Äyspäällä