Kivaa koskessa

Kultaankoskella 19.7.2016

Kuluvan heinäkuun aikana olen käynyt muutaman kerran koskessa. Olemme yleensä olleet matkassa pienellä porukalla ja kohteena on ollut Kymijoen Kultaankoski, jossa myös viime syksynä tuli vierailtua useasti. Sateisen alkukesän johdosta joen virtaama on nyt selvästi syksyistä suurempi. On ollut opettavaista huomata, kuinka tutunkin kosken kivet ja kalliot tarjoavat joka kerta erilaisen kokemuksen vesitilanteesta riippuen. Joskus tuntuu ettei mikään tahdo onnistua ja toisinaan taas lähes kaikki vaikuttaa mahdolliselta.

On suorastaan huumaava tunne istua aallon harjalla keskellä pauhuja ja kontrolloida kajakkia hiuksen hienoin vartalon liikkein kosken kumistessa ympärillä. Hetken kaikki tuntuu kovin helpolta ja selkeältä veden pärskyessä ja aaltojen kiitäessä alla sekä sivuilla huimaa vauhtia. Vain mitättömältä tuntuva virhearviointi tai horjahdus ja illuusio särkyy. Aalto on menetetty ja parhaassa tapauksessa istut kohti alajuoksua viilettävässä kajakissasi pää alaspäin. Siitä huolimatta olo on kuin pikkulapsena pulkkamäessä. Takaisin harjalle on jo kiire, vaikka edellinen laskukaan ei ole vielä lopussa.