Mentaalimelontaa

Melontaolosuhteiden ollessa tällä hetkellä vähintäänkin kyseenalaiset, on harrastus ainakin toistaiseksi siirtynyt uimahalliin sekä korvien väliin. Kun pohjoismainen merimelonnan ohjaajayhdistys NIL-Finland järjesti talviseminaarin Vierumäen urheiluopistolla lauantaina 17.1. ilmoittauduin joukkoon mukaan.

Tilaisuuden aluksi Eva-Lotta Backman-Winquist piti mielenkiintoisen luennon talvimelonnasta. Melonta on mahdollista lähes ympärivuotisesti ja melkoisen haastavissakin olosuhteissa, kunhan vain muistaa pitää järjen mukana ja turvallisuuden mielessä. Hienot kuvat tukivat hyvin sanallista esitystä.

Seuraavaksi Anssi Nupponen valotti NIL:in uutta koututusjärjestelmää ja kurssitarjontaa sekä niiden suhdetta eurooppalaiseen EPP-järjestelmään. Taustoja sen paremmin tuntematta vaikutelmaksi jäi, että kahden limittäisen ja osittain päällekkäisen järjestelmän koordinoinnissa riittää työsarkaa vielä tulevaisuudessakin. Esityksestä jäi mieleen sellaisia kultajyviä kuin: "Melontakokemusta ei niinkään mitata vuosissa tai kilometreissä, vaan taidoissa." ja "Kokeineita melojiakin on kolmenlaisia: omasta mielestään kokeneita, kavereiden mielestä kokeneita ja oikeasti kokeneita."

Keppijumppaa Sutisen tyyliin

Pääluentojen jälkeen jälkeen noin satapäinen osallistujajoukko jakaantui kolmeen työpajaan. Ensimmäisenä omassa ryhmässäni oli aiheena jooga, joka tuntuu kyllä sopivan varsin hyvin melontaa täydentämään. Oman kropan liikkuvuus tai pikemminkin liikkumattomuus tuli karulla tavalla esiin. Liikkuvuuden ja notkeuden lisääminen attaisi varmasti myös käytännön melonnassa ja rauhoittuminen lievittäisi stressiä tämän päivän hektisessä arjessa.

Ateriatauon jälkeen kiersimme Petri Sutisen keppijumppaan, eli melonnan kuivahjoitteluun. Jotkut harjoitteista tuntuivat ehkä hieman kaukaa haetuilta, sillä aivan kaikkea ei ole mahdollista aukottomasti kuivalla maalla simuloida. Toisaalta joukossa oli myös ahaa-elämyksiä ja todellisia helmiä. Niinpä heti seuraavana päivänä valmistin itselleni kepin, jonka avulla harjoitukset jatkuivat kotona olohuoneen lattialla.

Opettaja...

...ja tarkkaavaiset oppilaat

Kolmanneksi Johannes Lahtinen esitteli uima-altaassa ihailtavan tarkkaa melontaa ja kajakin hallintaa. Ryhmänä emme kajakkiin päässeet, sen sijaan kiersimme ympäri allasta melan pitoa ja leikkaavuutta tunnustellen. Harjoitteet osoittivat konkreettisesti, kuinka tehokas työkalu mela todella on. Asia ei välttämättä aina tule mieleen vesillä liikkuvassa kajakissa istuessa.

Iltapäivän vaihtoehtoisista luennoista valitsin Jyri Heilimon turvallisuusajattelua ja riskien hallintaa käsittelevän paketin. Ero käytännön toimien ja paperin makuisten riskianalyysien välillä herätti vilkasta keskustelua ja aikataulukin taisi hieman venyä. Muut vaihtoehdot olisivat liittyneet lasten kanssa retkeilyyn tai Lapin jokiretkiin avokanootilla.

Takaisin isoon saliin kokoonnuttuamme melonta- ja soutuliiton Kai Linqvist esitteli EPP-järjestelmää hieman tarkemmin. Töitä kahden järjestelmän niveltämiseksi tehdään kuulemma koko ajan. Tilaisuuden päätteeksi Tommy Mäkinen piti hurmaavan esityksen siitä, miten ruotsalaisen virkamiehen kävi hänen lähtiessään kaverinsa kanssa Saimaalle norppia bongaamaan.

Päivä vilahti nopeasti melonnan ja melojien parissa. Monta hyvää ajatusta tuli mieleen ja katse suuntautui positiivisesti kohti tulevaa kesää. Konkreettisena tuomisena oli Welhonpesän esittelytiskiltä mukaan tarttuneet kylmän kelin melontarukkaset. Kotiin suhasimme kahdella autolla peräkanaa pitkin Iitin jäistä kiiltäviä pikkuteitä ja sorarännejä. Eräänlaisesta suunnistusharjoituksesta kävi tämäkin. Etummainen autoista taisi olla pariinkin kertaan pelkän radio-ohjauksen varassa. Lennokas keskustelu taukopaikan huoltamolla hampurilaisia odotellessa sivusi sitten jo kaikkia muitakin elämän osa-alueita. Tulipa vietettyä mukava ja opettavainen melontapäivä keskellä talvea ja vieläpä aivan kuivalla maalla.