Kiirettä on pitänyt niin, että kotona on ehtinyt käydä vain paitaa vaihtamassa. Normaalien keväisten työkiireiden lisäksi on ollut jos jonkinmoista kokousta ja koulutusta, purjehduskisoista puhumattakaan. Edellisestä melontakerrasta on vierähtänyt kolmatta viikkoa. Sillä välin sekä ilmat että vedet ovat ehtineet mukavasti lämmetä.
 |
| Havouri keulan edessä |
Tiistaina tuli pakottava tarve päästä merelle rauhoittumaan. Niinpä jätin kokouksen loppuseremoniat väliin ja suuntasin vajalle. Iltaseitsemältä pienen ukkoskuuron jälkeen työnsin kajakin vesille. Olo tuntui kevyeltä, olinhan ensimmäistä kertaa tänä keväänä ilman kuivapukua ja käsineitä liikkeellä. Pian lensi lippalakkikin päästä kevyen tuulen hyväillessä kasvoja. Parituntisen iltalenkin aikana kiersin Havourin. Muuttolintuparvia pyyhki tämän tästä kohti pohjoista. Kajakki tuntui liikkuvan kevyesti, lähes itsetään ja aurinko pilkisteli sateen jälkeen. Muutaman silkkiuikun, parin moottoriveneen ja yhden laivan lisäksi merellä ei juuri liikettä näkynyt. Nyt oli vihdoinkin aikaa ja tilaa omille ajatuksille.
 |
| Matkalla maailman merille |
Paluumatkalla vertailin sillan alla vanhoja ja uusia graffiteja ja heräilin ajatuksistani takaisin tähän maailmaan. Metsolaa kohti meloessani mietin, miten tälläinen pieni arkinen iltalenkki voikaan harmonisuudessaan olla lähes meditatiivinen kokemus.
 |
| Vanha... |
 |
| ...ja uusi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti