”Sinä vuonna ei talvea tullutkaan
vaikka lehdetkin tippuivat puista
Emme menneet lammelle luistelemaan
kuin muistat lapsuutes joulukuista…”
Onko nyt oikeasti tammikuu? |
Melontakausi 2014 tuli virallisesti avatuksi loppiaisaattona
5.1. Epävirallisestihan se oli avattu jo paria päivää aiemmin uima-altaassa. Ennusteen
mukaan sää näytti mukavalta, mutta ilmojen haltija oli aluksi toista mieltä.
Hetki ennen lähtöä taivaalta ropisi vettä varsin reippaasti. Onneksi sade ehti
juuri sopivasti laantua kello yhdeksitoista ja reilua tuntia myöhemmin
aurinkokin ilmestyi naamaa kuumottamaan. Tämän parempaa keliä ei tammikuussa
voi enää toivoa.
Merta päin kalenterista välittämättä. Esko testaa uutta kajakkia. |
Meitä oli kaikkiaan kuusi henkeä reissussa. Suunnistimme
kohti Maijansalmea ja oikaisimme Lehtisen ja Maijansaaren välisestä kanaalista.
Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme suunnistaa Äyspään rantoja pitkin
Niinilahteen tauolle. Lahden pohjukassa nousimme maihin nauttimaan eväistä ja
hienosta kelistä. Rannalta löytyi myös meren tuoma vanha reimarin kori.
Ikävä kyllä se osoittautui liian isoksi kajakilla kuljetettavaksi. Siitä olisi
saanut oivan koristeen portinpieleen. Tauon jälkeen meloimme Hevossaren salmen
kautta takaisin Metsolaan. Salmessa uudenvuodenpäivänä ollut jää oli sulanut joten sen läpi pääsi ilman naskaleita.
Palattuamme Metsolaan autossa odotti hiljattain valmistunut grönlantilaismelani
koemelontaa. Olin sitä pari kertaa uimahallissa uittanut ja kikkailemisessa
kivaksi todennut. Allas on kuitenkin liian lyhyt, jotta varsinaisista
melontaominaisuuksista saisi minkäänlaista kuvaa. Niinpä koppasin melan
matkaani ja lähdin vielä kiertämään muutaman kilometrin lenkin.
Pienen alkuhämmennyksen jälkeen grönlantilaismela
osoittautui varsin mainioksi, joskin hyvin erilaiseksi tuttuun eurooppalaismelaan verrattuna. Mela pakotti matalampaan ja etukumarampaan
asentoon kuin olin tottunut. Minun piti siivota pähkinäpussi ja juomapullo
etukannelta, jotten olisi huitaissut niitä mereen. Koko veto täytyi suorittaa
matalana etukantta viistäen kädet hieman koukussa ja yläruumista puolelta toiselle
kääntäen ja samalla ehkä aavistuksen sivulta kauhaisten. En tiedä, onko kyseinen
tyyli oikea, mutta se tuntui luontevalta ja ainakin
etäisesti muistutti sitä, mitä olen videolta nähnyt. Kapeaa melaa ei kannattanut runtata veden
läpi voimalla. Näin tekemällä seurauksena oli vain iso kärkipyörre ja tehon menetys. Kevyesti
peukalolla ja etusormella varren päistä kiini pitäen ja kolmella muulla sormella
hienovaraisesti lavan kulmaa säätäen melan sai soljumaan vaivattomasti ja hyvin
kohtuullisella voimalla veden läpi. Tätä täytyy päästä harjoittelemaan vielä lisää. Alkuvedot ainakin tuntuivat
innostavilta. Rantaa kohti meloessani mieleeni putkahti lyhytvartisen myrskymelan
veistäminen varamelaksi tulevaa kesää varten.
Päivän valoisa hetki oli pian käytetty ja rantauduttuani klo
15.30 alkoi jo hämärtää. Sports Tracker näytti kuljetuksi matkaksi 19km. Loistava
alku uudelle melontakaudelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti