Joskus keväällä tuli tuli Antin kanssa puheeksi, että olisi mukava käydä pitkästä aikaa koskella. Olisi myös kiva houkutella matkaan muita, etenkin sellaisia, joille virtaava vesi ei ole niin tuttu elementti. Antti oli jo viikko aikaisemmin vienyt ryhmän Langinkosken alajuoksulle, nyt kohteenamme oli Kultaankosket. Paikka on lempeydessään ja monipuolisuudessaan mitä mainioin kohde koskimelonnan harjoitteluun.
Pakkasimme kajakit vajalla ja hurautimme Kultaan laavulle. Purimme lastimme ja ilta kuuden maissa olimme vesillä. Ilma oli helteinen ja vesi lehtitietojen mukaan 22 asteista. Lohella ei kuulemma ole tässä lämmössä enää hyvä olla, mutta ihminen viihtyy sitäkin paremmin. Aloitimme joen itähaarasta, jossa totuttelimme virtaan. Ainakin yhdelle ryhmäläisistä kyseessä oli ihka ensimmäinen kerta.
 |
| Kajakit kainaloon ja vesille |
Pienen totuttelun jälkeen vaihdoimme länsirannalle päävirran puolelle. Hieman huolimattomasti kippasin kajakkini siirtymätaipaleella katolleen. Onneksi eskimo on vähäisestä treenistä huolimatta selkäytimessä ja matka jatkui ilman, että kaikki välttämättä tapahtumaa edes huomasivat.
 |
| Matkalla päävirtaan |
Päävirran oikealla puolella kallion allla on mahdollisuus helppohin pikkusurffeihin, joita kokeilimme kukin tyylinsä mukaan. Äärimmäisena oikealla oli toiminnassa harvinaisen helppo, tasainen ja leveä vihreä aalto, joka oli pehmeä ja lempeä kuin mummon villasukat. Siihen päästäkseen täytyi tehdä hieman töitä, mutta aallon tavoitettuaan siinä saattoi istua minuuttitolkulla lähes pelkkää painopistettä sirtämällä.
 |
| Reskutushommia |
Parhaat paikat ainakin omasta mielestäni löytyivät keskeltä päävirtaa. Siinä oli kaksi aaltoa, joihin pääsi vasemman rannan kivien välistä. Ylempi aalto ei ollut kovin pitävä, mutta alempi piti sitäkin paremmin. Aalto oli kuitenkin niin kapea, että siinä pysyminen edellytti voimakkaita ohjausliikkeitä ja jatkuvaa kaartelua sivusuunnassa. Tämä oli ainakin omasta mielestäni ehdottomasti päivän parasta antia. Antti puolestaan nautiskeli ylempänan kallion alla olevasta terävästä aallosta, jossa hän kikkaili Rock Starinsa kanssa. Muut melojat valitsivat itselleen suosikkikohteensa omien toiveidensa ja tavoitteidensa mukaan. Aina välillä joku käytiin reskuttamassa, tai muuten vain kajakkeja tyhjenneltiin rantakivillä. Laskujeni mukaan vain yksi ryhmästä pysyi koko session pohja alaspäin. Kolmen melojan ryhmällä kiersimme myös Honkasaaren ja laskimme kertaalleen päävirran.
 |
| Tyhjennystuokio |
Kellon lähestyessä iltakahdeksaa alkoi itse kullakin olla paras puhti poissa ja yksissä tuumin päätimme suunnata kohti lähtörantaa ennen kuin väsymyksen myötä lisääntyvät virheet veisivät hommasta nautinnon. Rannassa lyhyt kyselykierros paljasti jokaisen mukaan lähteneen tyytyväisyyden kosken antiin ja saatuihin kokemuksiin. Itsellekin muutaman vuoden tauon jälkeen muistui mieleen kuinka mukavaa koskimelonta voikaan olla. Toivottavasti samme uusittua retken vielä kesän kuluessa ja samalla houkulteltua mukaan lisää ennakkoluulottomia kokeilunhaluisia. Vanha totuus on, että koskimelontatataidoista on runsaasti hyötyä myös merimelonnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti