Makeassa vedessä

Vuohijärvi tarjosi kolmeksi päiväksi mukavasti melottavaa

Lievän säätämisen ja muutaman vaiheen jälkeen löysimme kolmen hengen porukkamme Vuohijärveltä ja Repovededen kansallispuistosta. Torstai-iltapäivällä pakkasimme kajakkimme Vuohijärven eteläpäässä ja lähdimme melomaan kohti pohjoista. Pienen mutkittelun ja maltillisen melonnan jälkeen päädyimme Valkealan Kuisaaren itäisimpään niemenkärkeen, jossa oli mitä mainioin leiripaikka. Matkalla yritimme etsiä läheisestä Kalliosaaresta geokätköä, mutta se jäi löytymättä. Avotulta ei voinut metsäpalovaroituksen takia tehdä, mutta keittelimme evästä Trangialla ja risukeittimellä. Jälkimmäinen sai toimia myös nuotion korvikkeena. Painuimme pehkuihin joskus puolen yön maissa.

Kajakit parkkiin ja uimaan. Siiten vasta pystytetään leiri.

Tunnin kuluttua nukkumaan menosta uni keskeytyi ja alkoi mahtava jylinä ja pauke. Pohjoisesta lähestyi ukkonen, joka parkkeerasi noin kilometrin päähän leiripaikastamme. Sadetta ei tullut paljoa, mutta aallot nousivat vaahtopäiksi ja maisema muuttui salamoiden räiskyessä valkoiseksi. Tuuli tuiversi siihen malliin, että oli pakko kömpiä ulos tarkastamaan kajakit ja lisäämään telttaan myrskynarut. Naruista huolimatta kaaret alkoivat taipua uhkaavasti ja lähdin uudestaan niitä virittelemään. Nyt iski puuska, joka lennätti kiilat maasta ja oli riistää käsistä koko teltan. Huusin apua naapuriteltasta. Yksissä tuumin saimme kiinnitettyä teltan uudestaan nyt jo hieman muuttuneeseen paikkaan. Pikku hiljaa tuuli alkoi talttua ja ilma rauhoittui vähitellen. Ukkonenkin loittoni, mutta teki vielä hetken kuluttua uuden kiepauksen takaisin sateen kera. Tällaisella kelillä ei olisi ollut mukava olla kallioisella ulkoluodolla.

Aamun tyynessä etsiskelimme maasta tuulen irti tempaamia kiiloja ja nautimme lämpimästä ja kirkkaasta järvivedestä uiskentelemalla hetken rantavedessä auringon paistaessa kuumasti ennen kuin päätimme jatkaa matkaa.

Vesi oli kirkasta ja uinti maistui.

Kalliosaaren geokätkö jäi löytymättä.

Meloimme edelleen pohjoiseen ja kiersimme Kinansaaren myötäpäivään. Ilmamassa oli kuuroherkkä ja pilvet alkoivat kasvaa nopeasti. Suuntasimme rantaan lounastaukoa pitämään ja keittelimme eväitä pienellä rantakalliolla. Ennen, kuin jatkoimme matkaa, vilkaisin olan yli taivaalle ja ehdotin tauon venyttämistä. Pian alkoikin jytistä ja sataa siihen malliin, että oli mukavampi olla rannalla kuin istua kajakissa kaiken hässäkän keskellä. Kotvan odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme auringon paisteessa pilven mentyä ohi. Kruisailimme rantaa pitkin etelään ja kävimme tutustumassa Mäntysaaren hautausmaahan. Sen laiturilla onkinut mies paljastui aktiiviseksi melonnan harrastajaksi eikä yhteisiä jutun aiheita ollut vaikea keksiä. Jäimme suustamme kiinni vähäksi aikaa.

Lounastaukoa piristi ukkoskuuro

Sää on vain asennekysymys.

Myrskyn jälkeen on poutasää...
Ukkospilvi pyyhälsi ohi ja matka jatkuu.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun meloimme Hillosensalmen sillan alta Repoveden puolelle. Kansallispuistossa oli muitakin liikkeellä. Vastaan alkoi tulla monen moista melojaa kuka inkkarilla, kuka kajakilla tai jopa sup-laudalla. Aika monen matkalaisen tyyli paljasti, ettei kyseessä ollut varsinainen lajin aktiiviharrastaja. Meloimme Lapinsalmen keväällä romahtaneen riippusillan ali ja aloimme etsiskellä hyvää leiripaikkaa. Sillan ollessa käyttökiellossa retkeilijöitä kuljetettiin salmen yli moottoriveneellä. Veneen kuljettajaksi osoittautui tuttu mies ja kävin vaihtamassa hänen kanssaan muutaman sanan.  Jouduimme haeskelemaan sopivaa leiripaikkaa jonkin aikaa. Lopulta palasimme pari kilometriä takaisin ja löysimme etsimämme. Pystytimme telttamme mainioille paikaille ja aloimme keittohommiin kalliotasanteella, josta oli mukava tarkkailla ympäristöä yläviistosta ilta-auringon paisteessa. Yö oli niin lämmin, että nukuin teltan molemmat oviaukot auki.

Varusteiden kuivattelua ilta-auringossa

Iltapala valmistuu näköalakalliolla.

Lauantai aukeni verkkaisen aurinkoisena emmekä pitäneet turhaa kiirettä lähtötouhujen kanssa. Sunnuntain vastaiseksi yöksi sekä sunnuntaipäiväksi ennustettiin sen verran kovaa sadetta ja ukkosta, että päätimme meloa illaksi takaisin autoille. Kiertelimme Kuutinlahden kautta ennen kuin siirryimme takaisin Vuohijärven puolelle. Pilvet olivat kasvaneet taas niin korkeiksi, että sadekuuroja alkoi ilmaantua. Pidimme hetken sadetta Hillosensalmen sillan alla ja saimme seuraksemme pari moottorivenettä. Iltapäivällä löysimme itsemme samasta paikasta, missä olimme majoittuneet ensimmäisenä iltana. Söimme lounaan ja pitelimme taas hetken sadetta ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaamme.

Repoveden puolella näkyi monenlaisia kulkupelejä.

Vesi oli alhaalla ja siitepöly oli piirtänyt hauskat rajat kallioon.

Illan suussa meloimme Vuohijärven eteläpäähän autoille. Purimme kajakit ja nostimme ne autojen katoille. Ennen kotiin lähtöä käväisin vielä uimassa, sitten vaihdoin puhtaat vaatteet ylle ja hyppäsin ratin taakse. Kotimatkalla Inkeroisten kohdalla sateli hieman, mutta etelärannikolla oli vielä poutaa. Putsasin kajakin ja nostin sen vajan hyllylle odottamaan seuraavaa reissua. Varusteiden purkamisessa tuhraantui sen verran aikaa, että varsinainen huolto sai jäädä seuraavaan päivään. Virkistävän erilainen melontareissu, joka osoitti, että sisävesissäkin riittää melottavaa yllin kyllin. Suurimman osan ajasta ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Väliin sattuvat lyhyet sadekuurot vain piristivät ja raikastivat muuten tukalan kuumaksi lämmennyttä ilmaa.

Iltauinnilla