Marraskuu on ollut jälleen nimensä veroinen, harmaa, märkä ja tuulinen. Vesille ei ole juuri tehnyt mieli. Ilma ei nytkään varsinaisesti houkutellut, mutta olin istunut kolme pitkää päivää kokouksessa ja neljäskin oli vierähänyt työpöydän ääressä. Seinät alkoivat yksinkertaisesti jo ahdistaa. Raikasta ilmaa ja liikuntaa oli pakko saada. Siispä tuumasta toimeen.
Äyspäällä pärskytti hieman.
Rankki näytti muutamaa lämpöastetta ja seitsemän metrin tuulta. En antanut sateen häiritä vaan vedin kuivapuvun ylle, sydvästin päähän ja kannoin kajakkini vajasta vesille. Meloin suojaisia rantoja reilun kahden tunnin lenkin. Vaikka vaatteet ja varusteet olivatkin ulkopuolelta litimärkiä, ei meloessa tullut kylmä, pikemminkin päinvastoin.
Maijansalmessa oli uponnut vene.
Piipahdin Äyspäällä ja kiersin Liustit. Maijansalmesta sisään meloessani havaitsin uponneen soutuveneen keula pystyssä väylän laidassa. Tuuli ja korkea vesi olivat ilmeisesti vieneet sen jostain rannasta. Väylän läheisyys huoletti kuitenkin sen verran, että katsoin kotiin tultuani parhaaksi ilmoittaa asiasta merivartiostolle. He lupasivat käydä tarkastamassa asian. Rantaan palattuani törmäsin vajalla tuttuihin. Aija kanteli koskariaan sisään melottuaan Kohinan porukassa Koivukoskelta alas Merelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti